(Foto: Jørn Berger-Nyvoll/UiT)
I anledning den kvenske språkdagen har Mikko Heikkilä gjort noen språklige justeringer i den oversettelsen av «Ja vi elsker» som han bød på i fjor. Vi har igjen gleden av å presentere vår norske nasjonalsang på kvensk, pluss noen fine minner fra Mikko om foranledningen til arbeidet.
Mikko Heikkilä
Tromssan arktisesta universiteetista
Muistelus yhđen laulukäänöksen synnystä kväänin kielipäivän kunniaksi
Tämän muisteluksen myötä mie Mikko toivottelen Ruijan Kaijun kautta hyvvää kväänin kielipäivää (26.4.) kaikile kvääninkielisille ja -mielisille. Koska Norjan valtio tunnusti kväänin kielen aseman 26.4.2005, viettää ittenäinen kväänin kieli tänäpänä 18-vuotispäiväänsä. Se on nyt raavhaassa ijässä. Eläkhöön Ruijan kolmas vanha kieli. Pitäkäämmä kvääniflaku korkialla lipputangossa mutta syđän nöyränä ja oikkeemielisenä.
Elethiin elokuuta vuona 2021 ko mie, Tromssan universiteetin uusi kväänin ja suomen lektori, ajoin omala piililä Pohjais-Suomesta Ruijhaan. Mie olin kyllä aijemin ajanut Narvikista Yykeänperän kautta Suomheen ja käynyt myös esimerkiksi Vesisaaressa ja Vuoreijassa mutten koskhaan ollut laskeutunut Muotkatakalta Pyhänouan kautta Yykeänperhään. Suomen Lappi ja Väylän varren Meänmaa olit kyllä minule hyvinki tutut jo vanhaastansa, sillä olenhan Ruottin kuninkhaan Tornion ja Kemin lapinmaitten käskynhaltijan Arendt Grapen (1612‒1687) jälkeläisenä, «krapilaisena», mieki kainulaista sukkuu jo 1640-luvulta jälkheen Kristuksen.
Ko mie näin Yykeänvuonon avautuvan silmieni etheen piilin ikkunaklasin läpi mie kyssyin itteltäni ette «vil jeg elske dette landet som det stiger frem.» Aurinko paistoi kirkkhaalta taivhaalta ja vesi vuonossa näytti melkhein vihreeltä. Omasvuonon kunnan monet kolmikieliset paikannimikyltit sait minut ajattelheen ette monet ovat kielesti Ruija, Pohjais-Norja. Ja niin se saapi ollakki. Sitte mie aloin hyrräilä mielessäni Norjan kansallislaulua Ja vi elsker, mutta sitä samala kvääniksi kääntäen: Oikhein paljon rakastamma maata vuonoitten («Veldig mye elsker vi fjordenes land») … Mie halusin kuitenki ette kansallislaulun käänöksen sannoin sisälttyy muistelus kainulaisten histoorian ympäri. Siksi mie kirjoitin laulhuun yhđen «ylimääräisen» värssyn: Kauvan sitten kainulaissii lähti pohjaisheen («För länge sedan gav sig kainubor i väg norrut») … Hyvässä kansallislaulussa pittää näjet minun mielestäni olla sekä vanhaa ette uutta. Alle präntätyt sanat ovat vähäsen muutettu versio alkuperäisestä käänöksestäni. Tätä saapi vappaasti laulaat tahi olla laulamatta.
Oikhein paljon rakastamma (Ja vi elsker)
Oikhein paljon rakastamma
maata vuonoitten.
Säitten pieksemännäki se
meile tärkkee oon.
Maasta saamma kyllä kiittää
Luojaa ihmissii.
Sen taikaöistä riittää
laulun aineksii.
Sen taikaöistä riittää
riittäät laulun aineksii.
Norjan kansa Pohjaistiellä [= Norjassa]
assuu ylppeesti.
Skandinaavi, saame, kvääni,
monet kielesti.
Ennen oli maassa köyhyys,
nyt oon rikkhauđet.
Olkhoon syđän silti nöyrä,
oikkeemielinen.
Olkhoon syđän silti nöyrä,
oikheus aina voittakhoon.
Kauvan sitten kainulaissii
lähti pohjaisheen.
Lähđit syömhään toiveikkhaasti
viljaa vuonoitten.
Pohjan maalta [= Kvenland] Rutjan maahan
juđit perheetki.
Ruijan rannat heiđät silloin
otit omaksi.
Ruijan rannat heiđät silloin
heiđät otit omaksi.
Kirjoittajan kommentti: yritän tässäki kirjoituksessa käyttäät kieltä, jota mahđolisimman moni suomensukkuisen kielen puhuja Pohjolassa pystyy ymmärtämhään.
