Kväänikansan päivää – Kainulaiskansan päivää vietettiin 16. marsikuuta kolmanen kerran täälä Ruijassa, etelässä ja pohjaisessa: Vesisaaressa, Porsangissa, Alattiossa, Naavuonossa, Raisissa, Kaivuonossa, Yykeänperässä, Tromssassa ja Uslussa.
Parissa vuođessa tästä oon tullu koko maan tapattuma. Tänä vuona NRK kans noteerasi sen.
NRK Nordnytt lähätti suoraa lähätystä Vesisaaren juhlasta ja Hilja Hurruu ja Noora Ollilaa intervjuuathiin Norgesglassissa P1:ssä. Staatinkanava näytti kans dokumenttifilmin Det hemmelige språket kaksi kerttaa samana iltana.
Yksi kväänitten päivän meininki oon justhiinsa se ette met näytämä mailmale ketä met olema ja ette met olema olemassa. Se nyt oon niin ette minoriteetit haluthaan ette majoriteetti näkkee heiđät.
Met tulima yhtheen ja näytimä ette olima ylppeitä omasta kulttuurista. Joka puolela näkyi iloisia naamoja: Vanhat ja nuoret kväänit juhlithiin yhđessä ja muitaki juhlijoita kävi.
Somessa ihmiset toivotelthiin toinen toisile Onnee päiväle! varhaisesta aamusta hiljain yöhöön.
Met uskoma ette tämä oon vasta alkkuu ja se lähtee levviimhään. Eriliikaisen imponeeratut met olema meän nuoresta sukupolvesta joka halluu näyttää ette oon mahđolista oppiit kainun kieltä ja käyttäät sitä modernissa yhtheiskunnassa. Tervahauđat oon kuivunheet mutta kainun kieli kelppaa nykyaikanaki sielä missä ihmiset kohđatelhaan.
Se ette meiđän kansan huomatthiin sinä päivänä oli meile hirmuisen hyväksi. Se häyttyy tyhä toivoot ette seuraavhaan kerthaan ko majoriteettimeedia muistelee meistä ei menis kokonaista vuotta aikkaa.
Met olema nimittäin aivan näkkyymättömät riikinmeediassa. Ko Mediemangfoldsutvalget kävi Tromssassa talvela sen johtaaja Knut Olav Åmås oli hyvin yllättynny meiđän tilasta. Kväänikansan päivänä hän totesi NRK Finmarkule ette kainulaiset ei nävy Ruijan meediassa eikä eđes tromssalaiset ja finmarkkulaiset tieđä meistä paljon mithään. Hän muistutti ette ko oon kysymys kielen ja kulttuurin säilymisestä, viranomaisila oon sama vastuu etnisistä ja kansalisista minoriteetiista ko alkupöräiskansoistaki.
NRK:lla oon ollu suomenkielinen lähätys oon vuođesta 1970 mutta NRK ei pitkhään ollu kiinostunnu kväänin kielestä eikä se ole halunu anttaa kainulaisile ommaa lähätysaikkaa. Kväänit sanothaan ette het ei saa heiđän assiita näkkyyville majoriteetin meediassa.
Hyvin harvassa meediassa oon uutissii kainun kielelä. Se oon ihan ko viranomaiset ei halluis ymmärtäät ette minoriteettikielisetki haluthaan lukkeet ja kuula uutissii omala kielelä.
Majoriteetti oon tehny kväänit näkkyymättömäksi, ei kväänit ole sitä itte tehnheet. Yhtheiskunnan eettinen tasa näkkyy siinä kunka se kohtelee minoriteettii, ja tässä Ruijan yhtheiskunnala oon paljon parantamisen varraa.
Met toivoma ette Kväänikansan päivä oon parantannu majoriteettimeedian uutisnäkköö niin ette het heti huomathaan kainulaiset muutenki ko tänä ainuana päivänä.
______________________________
16. mars feiret vi vår Kvenfolkets dag for tredje gang her i Norge. Markeringer og sammenkomster ble holdt over hele landet fra Vadsø i øst, til Porsanger, Alta, Kvænangen, Nordreisa, Kåfjord, Skibotn, Tromsø og Oslo i sør.
På bare noen få år har dagen vokst til å bli en landsomfattende feiring. I år ble den også notert av statsmediet NRK på flere måter.
NRK Nordnytt hadde direktesending fra markeringen i Vadsø, mens Hilja Huru og Nora Ollila ble intervjuet på P1s Norgesglasset. NRK viste til og med dokumentaren Det hemmelige språket to ganger den kvelden.
I tillegg hadde flere andre medier saker om kvenene og kvendagen.
En av Kvenfolkets dags funksjon er jo nettopp å vise verden hvem kvenene er og at vi faktisk eksisterer. Det å bli sett og anerkjent av majoriteten er utrolig viktig for en minoritet.
Vi var samlet for å vise at vi er stolte av vår egen kultur. Gleden var til å kjenne og se: Unge og gamle kvener feiret dagen sammen med hverandre, og flere steder kom også andre for å være med å feire kvendagen.
I sosiale medier haglet det Onnee päiväle! -meldinger fra morgen til langt ut på kvelden.
Vi tror at vi har bare sett starten, og entusiasmen vil spre seg. Særlig imponert er vi av den yngre generasjonen som viser at det er mulig å lære seg kvensk, og bruke språket også i det moderne samfunn. Tjæremilene har tørket ut, men kvensk er fullt brukbar i nye møtesteder.
All oppmerksomhet under Kvenfolkets dag gjorde godt for hele kvenfolket, og vi håper at det ikke blir et år til neste gang majoritetsmediene omtaler kvensk språk og kultur.
I dagens mediebilde er kvenene nemlig nærmest usynlige. Da Mediemangfoldsutvalget møttes i Tromsø tidligere i vinter, ble utvalgsleder Knut Olav Åmås overrasket over kvenenes situasjon. Til NRKs Finnmarkssending på Kvenfolkets dag konstaterte han at kvenene er nokså usynlige i det generelle norske mediebildet, og at kunnskapsnivået om kvenene er lavt selv i Nord-Norge. Videre påpekte han at norske myndigheter har et klart ansvar ovenfor både etniske minoriteter, nasjonale minoriteter og urfolk når det gjelder å legge til rette for å vedlikeholde språk og kultur.
NRK har siden starten av Finsksendingen i 1970 vist liten interesse for å inkludere kvenene i programmet eller gi kvenene egen sendetid. Kvenene opplever at det er vanskelig å nå fram med sine hjertesaker i majoritetsmedier.
Vi har svært få medier hvor kvenene får lese eller høre nyheter på sitt eget språk. Viktigheten av at et folk får høre eller lese nyheter på sitt eget språk, synes å være undervurdert fra myndighetenes side.
Det er ikke kvenene selv, men majoriteten som har gjort dem usynlige. Det etiske nivået til et samfunn vises i måten de behandler minoritetene på, og der har samfunnet Norge en stor forbedringspotensial.
Vi håper at Kvenfolkets dag har forbedret nyhetssynet til majoritetsmediene, og at det fører til at de kommer til å ta opp saker som omhandler kvener også ellers i året.
Trackbacks/Pingbacks