(Illustrasjon: Wilfred Hildonen)
«Vi vegrer oss for å lede an med sensur og språkpurisme. Met kieltäyđymmä harjoittamasta sensuurii ja kielipurismii.» Ruijan Kaikus leder for februar 2022. (Se lengre ned i saken for kvensk tekst)
Navnet skjemmer ingen
Fra tid til annen får Ruijan Kaiku kritikk for å synliggjøre ord som kainu og kainun kieli, lantalaiset og lannankieli. Dette fordi våre ikke-redaksjonelt tilsatte bidragsytere har frihet til å ytre seg om hva de selv anser som navn på sitt folk og sitt språk.
Selv om Ruijan Kaiku er politisk uavhengig, språkpolitisk inkludert, er vi med på lag i etterlevelsen av anbefalinger fra Kvensk språkting. Når vi selv er i sving med pennen, skriver vi kvääni og kvääni kieli, og skyver til side hva vi ellers måtte mene om det lydlig-estetiske og tastatur-praktiske ved kainun og kainun kieli versus kvääni og kvääni kieli.
Vi vegrer oss for å lede an med sensur og språkpurisme. Vi har liten tro på utfasing ved tvang, språklig frihet og ordboklig rikdom veier tyngre. Her passer det å minne om ordtaket som sier at kjært barn har mange navn. Vi lar oss heller ikke forvirre av de eldre navnene, vi anser dem som berikende og nysgjerrighetsskapende, slik det vakte undring og vite-mer trang da vi første gang så kvenene omtalt som det tause folket og språket deres som hjertespråket. Kainu og lanta peker bakover i tid, de bidrar til kontinuiteten i kvenenes historie. De er kvenske skatter på linje med lafting og røykbadstue, bør ikke skrotes selv om moderne saker overtar. Fornorskingen trenger ikke kvensk drahjelp.
Heftet «Allmenn innføring i skriving av kvensk» kom i 2012, hvor man tidlig møter denne setningen: «Språktinget anbefaler at det kvenske navnet på språket er kvääni. Parallelt bruker man navnet kainu og tidligere kaltes språket også finsk.»
Heftet er ikke utgitt av Kvääni institutti, men av Kainun institutti, stedet som siden april 2007 har drevet Kvensk språkting, eller språk-råd som de før het.
I teorien betyr språktinges bruk av ordet «parallelt» at navnene er tilnærmet likestilt, i praksis er kainu på vikende fordi kvääni overtar. Ruijan Kaiku verken motsetter seg eller forserer denne språklige utviklingen, en betraktning som også gjelder bruken av bokstaven đ, stor bokstav Đ. Bruken hos oss er bidragsyter-avhengig og stadig sjeldnere.
Nimi ei kethään pahena
Tuoloin tällöin Ruijan Kaiku saapi kritikkii siitä ette siinä näkkyy sannoi niin ko kainu ja kainun kieli, lantalaiset ja lannan kieli. Nythän oon niin ette meiđän avustaajila, jokka ei ole meilä redaksuunissa fastissa työssä, oon vaphaus käyttäät sannoi mitä het itte piđethän ette oon passelit käyttäät omasta väjestä ja kielestä.
Vaikka Ruijan Kaiku oon kielipoliittisestiki niin ko muuutoinki poliittisesti vapaa, met kuitenki seuraama Kväänin kielitingan neuvoi. Ko olema kynänvarressa itte, met kirjoitamma kvääni ja kväänin kieli emmäkä perusta siitä mitä muutoin ajattelema ette kumpi olis äänelis-esteettisesti eli tastatuurilis-praktilisesti parempi piđossa, kainu ja kainun kieli vain kvääni ja kväänin kieli.
Met kieltäyđymmä harjoittamasta sensuurii ja kielipurismii. Met emmä usko ette pakko oon oikkee tapa, kielelinen vaphaus ja sanavaran rikkhaus oon tähđelisemät. Tässä passaa muistaat sananlaskuu joka sannoo ette rakkhaala lapsela oon usheet nimet. Meitä ei vanhemat nimet häiritte, meistä net rikastuttaavat kieltä ja herättäävät tieđonankaruutta, samhaan laihiin ko se ko ensi kerran kuulima kvääniistä ette het oon äänetön kansa ja ette heiđän kieli oon syđämen kieli. Kainu ja lanta näytethään vanhemphaan aikhaan, net oon myötä osoittamassa ette kvääniilä oon pitkä histooria. Net oon kvääniaartheita samhaan laihiin ko hirsirakentaminen ja savvusauna, eikä niitä piđä hylätä vaikka uuđet tuulet puhalettaiski. Ruijalaistaminen ei kaippaa kvääniin appuu.
Häfti «Allmenn innføring i skriving av kvensk» tuli ulos vuona 2012, ja siitä löyttää heti alusta tämän syntaktin: «Kielitinka neuvoo ette kielen nimi omala kielelä oon kvääni. Vieressä oon piđossa nimi kainu, ja varhemin kieltä käskethiin nimelä suomi.»
Häftii ei ole antanu ulos Kväänin institutti mutta Kainun institutti, se paikka minkä alla kiini vuođen 2007 aprilikuusta asti oon toiminu Kväänin kielitinka, eli varhemin kieliraatiksi käsketty homma.
Ette kielitingala tässä oon sana «parallelt» eli vierityksin, se meinaa ette sanat oon kohta samassa arvossa, mutta tođelisuuđessa sana kainu oon hävviimässä sanan kvääni tieltä. Ruijan Kaiku ei sen enämppää vastusta eli eđistäkhään tätä kielen muutosta, niin ko ei pukstaavin đ-khään pittoo kirjoituksessa. Meilä sen pito oon sen jälkheen kuka meilä oon avustaajana, mutta sitä näkkee aina harvemin ette harvemin.
