(Illustrasjonsfoto: Hanne Larsen/Altaposten)
Mielipidekirjoitus Martti Raudas.
Martti Raudas, lektor
Norjalaistamispolitiikalla tarkoitetaan julkisen vallan taholta vähemmistökielisiin, erityisesti saamen- ja kveeninkielisiin, oman maan kansalaisryhmiin kohdistunutta systemaattista äidinkieleen kohdistuvaa syrjintää tarkoituksena yhtenäistää kansallisvaltio sekä kielellisesti että kulttuurisesti. Tätä kielellistä syrjintää harjoitettiin 1800-luvun loppupuolelta aina 1950-luvulle asti.
Vaikka kyseisestä politiikasta on virallisesti luovuttu, kielellinen syrjintä ei ole kadonnut. Valitettavan moni pitää maan virallisia vähemmistökieliä vähempiarvoisina kyökkikielinä. Kieltä saa puhua, kunhan se tapahtuu keittiössä, visusti piilossa kodin seinien sisäpuolella. Julkisuudessa, etenkin työpaikoilla, puhutaan vain norjaa.
Viime kouluvuonna sattui erittäin ikävä tilanne, kun keskustelin sekä saamea että suomea puhuvan opettajakollegani kanssa taukohuoneessa kahvikupin ääressä. Suomen kieli, joka on myös koulun oppiaine, ärsytti siinä määrin erästä koulunkäyntiavustajaa, että hän nousi rivakasti tuoliltaan ja kääntyi kollegaani päin kehottaen kovaäänisesti meitä «painumaan saman tien kotiin puhumaan suomea!» Hänen mielestään norjalaisilla työpaikoilla ei tarvitse kuunnella saamen, kveenin tai suomen kieltä.
Asia on erittäin vakava, koska tämä tapahtui koulussa. Opetuksen keskeinen kasvatuksellinen tavoite on opettaa tasa-arvoa, vähemmistöjen oikeuksia sekä suvaitsevaisuutta. Koko henkilökunnan odotetaan noudattavan näitä arvoja työpaikallaan. Huolestuttavaa tapauksessa oli, että kyseinen henkilö on kunnanvaltuutettu.
Pohjoiskalotti on perinteisesti ollut monikielistä aluetta. Täällä on puhuttu aikanaan luontevasti niin norjaa, saamea kuin kveeniä. Tähän pitäisi pyrkiä tulevaisuudessakin.
Martti Raudas
