Oikealla paikalla ulkosuomalaisten pappina

 

Norjan uusi suomalaispappi Anssi Elenius haluaa kulkea seurakuntalaisten rinnalla ilossa ja surussa.

Karoliina Huhtanen

Pastori Anssi Elenius aloitti Norjan suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan pappina heinäkuussa. Uuden papin ensimmäinen tehtävä on tutustua seurakuntaan ja seurakuntalaisiin.
Uteliaisuus ja kiinnostus elämän perimmäisiin kysymyksiin kuvaavat osuvasti Anssi Eleniusta. Hän kertoo olevansa kiinnostunut vähän kaikesta, niin uskonnollisista ja ylipäänsä kaikista maailman kysymyksistä.
– Tykkään tarkastella maailmaa yhdessä ihmisten kanssa, hän sanoo.
Eleniuksesta olisi hyvin voinut tulla muutakin kuin pappi. Koulussa hän oli hyvä vähän kaikessa. Lukion jälkeen hän haki lääketieteelliseen, mutta pääsykokeisiin luku ei innostanut. Opiskelupaikka jäi saamatta, ja elämä kuljetti toisaalle.
Seurakunta oli tärkeä yhteisö Eleniukselle jo nuorena. Hän oli aktiivisesti mukana Vaasan seurakuntanuorissa ja isosena rippileirillä kymmenisen kertaa. Innokas ajattelija haki Helsingin yliopistoon lukemaan teologiaa, eikä valinta ole kaduttanut.
– Teologia tarjoaa erittäin monipuolisen koulutuksen maailman tarkasteluun, Elenius kertoo.

Tutuksi papin kanssa
Osloon 45-vuotias Elenius muutti Frankfurtista, jossa hän työskenteli Lounais-Saksan suomalaispappina 12 vuotta. Saksassa ulkosuomalaisten papin työsuhde on maksimissaan 12 vuoden pituinen. Kun vuodet tulivat täyteen, oli aika miettiä, mitä seuraavaksi. Vaihtoehtona oli myös paluu Suomeen, mutta työ ulkomailla ja Norja veivät voiton.
– Koen olevani oikealla paikalla ulkosuomalaisten pappina, Elenius sanoo.
Hän kertoo huomanneensa, että ulkomaille muuttaessaan suomalaiset tulevat ulos kuorestaan.
– Ihmisistä tulee jollakin tavalla avoimempia ja aktiivisempia. He puhuvat helpommin elämäntilanteistaan, kunhan ovat tulleet papin kanssa tutuiksi, Elenius kertoo.
Juuri tutuksi tuleminen on Norjan pestin alkumetreillä keskeinen tehtävä. On tärkeää luoda yhteys seurakuntalaisiin. Elenius kertoo, että Saksassa papit kirjoittivat seurakunnan lehteen säännöllisesti.
– Siitä sain hyvää palautetta. Monet sanoivat, että minähän tunnen jo sinut, vaikka emme ole koskaan tavanneet, Elenius naurahtaa.

Myös Norjassa seurakunnan tiedotuslehti Kirkonkukko on tärkeä viestintäkanava. Ensi töikseen Norjaan muutettuaan Elenius toimittikin syksyn lehden.

Matka maan ympäri
Suomalaisen papin työsarkaan kuuluu Norjassa koko maa. Anssi Elenius toivoo, että hän ehtii syksyn aikana saada kontaktin koko Norjaan. Hän aikoo olla yhteydessä eri puolilla maata toimiviin Suomi-seuroihin ja yhdistyksiin.
– Haluan kuulla, mitkä asiat ovat seurakuntalaisille tärkeitä, jotta voimme kehittää toimintaa.
Elenius kertoo, ettei hän ole konttorirotta, vaan viihtyy ihmisten parissa. Papin loppuvuoteen mahtuu runsaasti matkoja. Joulukuussa suomalainen kirkko järjestää Kauneimmat joululaulut -tapahtuman usealla paikkakunnalla.
– Toivon, että Kauneimmat joululaulut on sellainen suomalainen tapahtuma, joka tuo ihmisiä yhteen, pappi miettii.
Adventti- ja joulukirkkoja järjestetään Oslon lisäksi Tromssassa, Vesisaaressa, Lemmijoella, Paattivuonossa, Hammerfestissa, Kirkkoniemessä ja Altassa. Elenius matkaa ensi kertaa alueille, jossa asuu paljon kveenejä.
– Kveenit ovat minulle ihan uusi asia. Koen kiehtovana, että Norjassa, joka on iso maa, on näin monia eri kieliä, hän sanoo.

Kuunteleva korva
Elenius näkee työnsä ennen kaikkea suomalaisten rinnalla kulkijana, tukijana. Sielunhoito on ulkosuomalaisen papin työssä merkittävässä osassa.
– Suomen kirkko lähettää ulkomaille pappeja, jotta suomalaisilla on mahdollisuus puhua oman elämänsä kysymyksistä luottamuksellisesti äidinkielellään, Elenius painottaa.
Papin työhön liittyvät sielunhoidon ohella kirkolliset toimitukset kuten kaste, avioliittoon vihkiminen, ja hautaan siunaaminen sekä jumalanpalvelukset. Eleniuksen kokemuksen mukaan pääpaino ulkomailla on kuitenkin henkilökohtaisella kohtaamisella.
– Puhelin on tärkein työkaluni. Melkein päivittäin joku seuralainen soittaa ja haluaa jutella jostakin asiasta, pappi kertoo.

Yhteistyön voimaa
Norjan suomalaisessa seurakunnassa on papin lisäksi osa-aikainen toimistotyöntekijä.  Elenius painottaa, että seurakunta syntyy ennen kaikkea yhteen tulemisesta ja siitä, että ihmiset osallistuvat.
Saksasta hänellä on hyviä kokemuksia seurakuntalaisten aktiivisuudesta. Frankfurtissa järjestettiin elokuvailtoja, senioreille oma kahvila kerran kuussa sekä vuosittain isot joulumyyjäiset.
– Meitä suomalaisia ei ole ulkomailla isoja populaatioita. Saamme enemmän aikaan yhdessä kuin yksin, pappi sanoo.
Eleniuksen mukaan Suomessa puhutaan paljon vapaaehtoistyön lisäämisestä. Ulkomailla tämä on hänen mukaansa aina ollut todellisuutta.
– Toivon, että Norjassa löytyy innostusta tehdä asioita yhdessä ja että saamme mukaan uusia vapaaehtoisia. On tärkeää, että vapaaehtoistoiminnassa vastuu jakautuisi useammille hartioille.

Kirkko on kaikille
Elenius alkoi verkostoitua heti Osloon muutettuaan. Hän on osallistunut juhannusjuhliin ja käynyt pelaamassa pesäpalloa muiden suomalaisten kanssa. Hän kertoo yllättyneensä etenkin siitä, että
Norjassa on monien eri alojen osaajia.
– Se on tervetullutta, sillä seurakunta ei ole samalla tavalla ajattelevien, samanlaisten yhteisö. Kirkon ja seurakunnan tekee se, että Kristus voi yhdistää myös hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä, Elenius sanoo.
Hän kokee tärkeäksi sen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan seurakunnan toimintaan. Kirkon ulkomaalaistyön kantava ajatus on olla suomalaisten tukiverkko maailmalla.
– Saa tulla ja poiketa kirkkokahville. Ei tarvitse kokea olevansa velvoitettu johonkin, vaan kirkollisen työn voi nähdä lisäarvona suomalaisyhteisölle Norjassa, Elenius sanoo.

Jalat tiukasti maassa
Anssi Eleniuksen mukaan etenkin monen nuoren aikuisen suhde kirkkoon on kaukaa katseleva. Hän muistuttaa, että papit eivät ole seurakuntalaisiaan ylempänä.
– Kyllä me ulkomaille lähetetyt papit olemme ihan yhtä jalat maassa samoissa ulkomailla asumisen haasteissa kuin kaikki muutkin suomalaiset, hän miettii.
Elenius muistuttaa, että perimmäiseen totuuteen ja elämään itseensä liittyvät kysymykset yhdistävät ihmisiä uskonnosta riippumatta.
– Me olemme kaikki osallisia elämästä. Se merkitsee sitä, että kenelläkään yksittäisellä ihmisellä ei voi olla täysin hallussa koko totuus. Tärkeintä ei ole, vastaammeko oikein, vaan se, kysymmekö me oikeita kysymyksiä, pappi sanoo.
Pastori Anssi Elenius asetaan Norjan suomalaispapin tehtävään lauantaina 7. marraskuuta klo 14 Oslon Margareta-kirkossa.