Tana var trespråklig i barndommen og under oppveksten til Thormod Holti og brødrene Arne og Alf Steinar Børresen. De siste 20 åra har kommunen støttet opp om det samiske, mens kvensk språk og kultur ikke har fått tilsvarende støtte og oppmerksomhet.
KUVAT: LIISA KOIVULEHTO
Tenolaisen Thormod Holtin internattimuistelukset oon erilaiset ko monen muun.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Thormod Holti oli 8-vuotinen ko hän meni internaathiin.
– Mie olen syntyny aivan vuuen lopussa ja olin pienikokonen, niin minut laitethiin koulhuun vuotta myöhemmin. Ensimäinen internaatti oli vanhaa ja huono mutta sitten se rakenethiin uusi internatti. Sielä oli lämmin vesi ja sisähyysikkä, se oli ko hotelissa. Mie olin sielä viisi vuotta ja pärjäsin oikhein hyvin. Se oon hyvä ette pääsimä koulhuun, Thomod Holti muistelee.
Hän osasi ruijaa ko hän meni koulhuun. Hänen vanhiimet olthiin aivan suomenkieliset, ja hän sannoo ette hänen isä ei koskhaan oppinu kunnola norjaa. Siksi tai piian silti hänen vanhiimet olthiin päättänheet ette het puhuthaan lapsile tyhä ruijaa.
– Vanhiimet ei halunheet ette minusta tulis tyhmä eli mie jäisin jälkhiin kouluopissa. Het puhuthiin aina suomea toinen toisile ja het ei halunheet ette mie ymmärtäisin – mutta mie ymmärsin aika paljon. Ja eniten suomea mie opin internaatissa! Ei sielä kukhaan tullu kieltämhään eikä sanomhaan ette emmä sais puhua suomea, Thormod Holti muistelee.
Pyhät kotona
Hänelä oon yksi veli joka oon paljon vanhempi. Thormod kävi kotona joka pyhä eli melkkein jokhainen pyhä, aina sen myötä ko jos vanhiimet saathiin hommatuksi kyytin.
– Koulussa met puhuima kaikkia kolmea kieltä, suomea, lappia ja ruijaa. Emme tietenkhään silloin ko oli tiima mutta muuna aikana puhuima mitä halusimma. Ja erittäinki ko olima vihaiset, met puhuima suomea, se oon paljon vahvempi kieli ko ruija.
– Minkälaista se oli asua internaatissa?
– Se oli sielä niinko muuvalaki yhtheiskunnassa: Sie häyt hakea sinun paikan. Ja työntekkiijät olthiin sepät ja siivot ja het passathiin erittäinki kaikkiin pienimpiä. Ei sielä ollu mobbausta eikä semmoisia probleemia. Mutta mie tiiän kyllä ette niilä lapsila, jokka ei osanheet ruijaa, se oli vaikeampi olla internaatissa ja koko koulussa tietenki.
– Puhuima sitä kieltä mikä oli soppeeva
Koulussa oli kolmenkielisiä oppilaita ja Thormod Holti oppi kans ymmärtämhään vähän saamea.
– Kotona vanhiimet puhuthiin minule joskus suomea. Mie vastasin aina ruijaksi mutta kyllä mie ymmärsin mitä het sanothiin.
– Se oon tietenki vaikea muistaa mikä meininki se oli silloin – mutta ajattelitko sie koskhaan ette mitä kieltä tet puhuitta?
– En mie usko ette met ajattelimma sitä niin paljon. Met puhuima sitä kieltä mikä passasi ja oli jushiinsa soppeeva.
– Maskijovessa kaikki puhuthiin kvääniä, kotona ja naapuritten kans. Ei se ollu mikhään probleemi, Alf Steinar Børresen muistelee.
– Mutta nyt se oon probleemi! Tenossa oon tääpänä tyhä kaksi kieltä, ruija ja saame, het sanothaan.
Kielitaistelu jatkunu 20 vuotta
Kielitappelu Tenossa alkoi jo viimi vuosituhanela ko Tenon peruskouluihiin tuli saamen opetusplaana minkä jälkhiin kaikista Tenon lapsista olis häytyny tulla saamelaisia. Öysta-Tenossa, Seidassa ja Boftsassa lasten vanhiimet, eriliikaisesti kväänit, otethiin lapset pois koulusta ja perustetthiin Louttijokheen Montessorikoulun mikä alkoi vuona 1999. Thormod Holti oli yksi styyrin jäsenistä.
Pulmangin saamelaisen koulun siirethiin vuona 2004 Tenon sentteriin. Komuuni oon tukenu saamen kielen kehittämistä voimalisesti mutta kväänin kieli oon jätetty aivan ilman huomiotta.
Tenossa oon ollu kielitappelua jo 20 vuotta. Ko komuuni rakensi uuen sentraalikoulun saamen koulun vierheen, koulun siljole rakenethiin aita mikä erottaa saamenkieliset lapset muunkielisistä.
Børresen ja Holti muretithaan koko hommaa. Komuuni meinaa ette aita oon tarpheen turvalisuuen takia: Se ei erota vaan se turvaa. Ja ette se oon tarpheen siksi ette saamenkieliset lapset saahaan leikkiit sielä saameksi.
– Se oon kuitenki melkkein ko apartheidii, miehet meinathaan.
Arne Børresen fra Maskijoki i Tana bodde på internat rett etter krigen. Barna fant masse granater etter tyskerne. – Du verden hvor vi sprengte! minnes han.
– Hauskaa aikaa
Praati jatkuu isoveljen, Arne Børresenin tykönä Tenojoen vestapuolela.
– Jokku muutamat muuvalta tulheet raavhaat ei osanheet suomea mutta lapset opithiin suomea helposti, Arne Børresen muistelee.
Hän oli internaatissa vuotheen 1952 asti.
– Se oli heti soan jälkhiin ja met leikimä tyskäläisten jättämillä kranaatiila ja semmoisilla. Se oli hauskaa aikaa! hän naureskellee.
– Se oon nyt modernia torruut ja muistela ette internaatti oli paha. Tietenki se saattoi olla vaikkeeta kaikista pieniimile, hän myöntää.
