Piirustus: Wilfred Hildonen

 

Denne lederen er oversatt til kvensk av Eira Söderholm. • Tämän johtokirjoituksen oon kääntäny Eira Söderholm (norsk tekst lengre ned i saken).

 

Paljon kiitoksii – ruijaksi ja kvääniksi

Vuođen 2025 kielipalkinon saajaksi oli usheita hyvvii kandidaattiita. Palkinon sai kieliseppä pohjainen joukko, Kainun institutin kielenkäänttääjät Pyssyjovesta. Se osas kyllä oikkeesseen paikkhaan, met onnittelema.

Käänttääjät työtelhään kulissiissa ja hommailhaan muitten tekemiin produktiitten etheen. Net muuttaavat tekstin toisenkieliseksi tekstiksi, tässä meiđän taphauksessa kvääniksi. Kysymys kuuluu ette arvostethaanko niitten työtä tarpheeksi.

Vastaus oon ushein ei. Se tekkee Kieliraađin tämän vuođen palkinosta tärkkeen. Se oon kollektiivinen tunnustus siitä työstä mitä meiđän kväänin kielen käänttääjät tehđhään, mutta samassa kansa yhđenlainen kollektiivinen antheeksipyyntö. Nimittäin kaikkiin niitten kerttoin eđestä ko ylppeenä olema saanheet panna framile kansa kvääninkielisen versuunin – ilman ette mainittematta käänttääjän nimmee.

Esimerkki tästä oon Ruijan Kaijun viimi numero. Sivvulta 30 löytyi ruijankielinen päässiäisharthaus ja vielä sama kvääniksi sivvulta 31. Eikä siihen ollu pantu myötä muuta nimmee ko Olav Øygård, eli sen ihmisen nimen joka oli kirjoittannu harthaustekstin ruijaksi. Se oon lohđuttaava teksti synkässä mailmassa, mutta kuka oli kääntäny sen kvääniksi?

Nyt se oon niin neuvoinki ette meiđän kväänin kielen käänttääjät ei saata ottaat ommii produktiitansa liijan tiukasti, mutta enneminki pragmaattisesti. Siitä olema, rehelisesti sannoin, iloiset. Käänöksistä löyttyy nimittäin oikhein monenlaissii hengentuottheita, kullasta harmajhaan kivheen, välissä paljo katinkulttaa.

Toisessa päässä oon ”suurtyön” käänös. Kulttaa sillä ette työstä oon syntyny hyvinkirjoitettu kirja mikä oon vaatinu paljo poeetillistaki taittoo. Tästä käänttääjää häyttyy mainoot, tietenki. Toisessa päässä oon kaikenlaissii pikkuhipalheita, esimerkiksi ko kvääninimmii ja sannoi käytethään uuđesti ette uuđesti eri paikoissa ja tekstiissä. Niitä nouđethaan vaikka mistä ja esitethään sitte parenteesiissa ruijankielisen uutisnotiisin sisälä. Siitä tullee melkheisen raskassuotuista hommaa, jos tämmöisessäki paikassa tasan häyttyy mainita kansa käänttääjän.

Harthaus sivvula 31 oon meiđän mielestä arvostusskaalan ylimäisessä päässä. Sillä met tutkimaki assiin ja löysimä vastauksen. Sen oon kääntäny Mervi Erkheikki. Niin neuvoin tuhanet kiitokset Mervile sen eđestä ette käänsit vuođen päässiäisharthauđen.

Samoten kiitokset kaikile teile muile jokka hommaatta kuliissiissa kväänin kielen kansa ja ushein jouđutta arvostuksen suhtheen kalvheesseen.

Pilvetöntä kevätaurinkkoo toivotelhaan kaikile.

 

Tusen takk – på norsk og kvensk

Kandidatene for Kvensk språkpris 2025 var mange og gode. Prisen gikk til en språksterk gjeng med base i nord, oversetterne ved Kvensk institutt i Børselv. Det er velfortjent, vi gratulerer.

Oversettere jobber i kulissene med å bearbeider andres produkter. De forvandler tekst til tekst på annet språk, i vårt tilfelle kvensk. Spørsmålet er om de får nok oppmerksomhet for jobben de gjør?

Svaret er ofte nei. Noe som gjør årets pris fra Språkrådet ekstra viktig. Den er en kollektiv anerkjennelse av jobben våre kvenske oversettere gjør. Og en kollektiv unnskyldning. Nemlig for de gangene man stolt kan presentere også en kvensk versjon – uten å nevne oversetters navn.

For eksempel i siste utgave av Ruijan Kaiku. Påskeandakten på norsk på side 30 og den kvenske reprisen på side 31. I utgangspunktet uten andre navn enn Olav Øygard, han som skrev den på norsk. Det er trøstefull lektyre i en skummel verden, men hvem oversatte til kvensk?

Saken er at våre kvenske oversettere utvilsomt må ha et nokså avslappet, si pragmatisk forhold til sine egne produkter. Det er vi ærlig talt glade for. Det de lager fordeler seg nemlig utover en åndsverkskala som går fra gull til gråstein, med masse kråkesølv i midten.

I den ene enden det oversatte «storverket.» Gull i form av ei velskrevet bok med mye dikterisk forlangende. Her må oversetteren krediteres, skulle bare mangle. I den andre enden alt småtteriet, for ikke å snakke om alt gjenbruket av kvenske navn og begreper. Hentet fra histen og pisten og prestentert i en norsk nyhetsnotis med smuler av kvensk i parentes. Da blir det særs tungrodde greier, hvis oversetteren alltid må nevnes.

Andakten på side 31, mener vi, bikker mot krediterings-enden av skalaen. Derfor undersøkte vi saken, og fant svaret. Den er oversatt av Mervi Erkheikki. Så tusen takk til deg Mervi for at du oversatte årets påskeandakt.

Det samme til alle dere andre som sysler med kvensk i kulissene og ofte i en krediteringsfattig gråsone. Tusen takk. Kiitos paljon.

Skyfri vårsol ønskes alle.

 

Tegning: Wilfred Hildonen