Samuli Paulaharjus barnebarn Marjut Paulaharju syns forlaget har gjort fint arbeid med den norske oversettelsen av den 92 år gamle klassikeren. (Foto: Liisa Koivulehto)
Ruijan suomalaisia -kirjan käänös norjan kielele oon kulttuuriteko kvääniille, sannoo Samuli Paulaharjun pojantytär Marjut Paulaharju.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Samuli Paulaharjun Ruijan suomalaisia ruijankielisen versuunin annethiin ulos Vesisaaressa tänä vuona Kveenikansan päivänä 16. marsikuuta. • Den finske klassikeren fra 1928 kom ut på norsk i mars i år, utgitt av Orkana forlag.
Samuli Paulaharju, Kvenene – et folk ved Ishavet
Oversatt fra finsk av Mikael Holmberg, Helge Huru og Erik Kaplon
Orkana 2020
Alkuperäinen suomalainen teos Ruijan suomalaisia (1928)
– Ostin kirjan kesällä ja yllätyin. Kirja on paksu ja painava, mutta erittäin kaunis ja hyvä kirja, Marjut Paulaharju kirjoittaa epostissa.
Olema pyytänheet häneltä kommenttia kirjasta.
– Käännöstä en kykene arvioimaan, koska en hallitse norjaa, hän sanoi mutta lupasi kuitenki kirjoittaa jotaki.
92 vuotta ođotettu
Marjut Paulaharju kirjoitti äijin biograafiita 1980-luvula ja silloin hän kävi Ruijassa, samoissa paikoissa ko äijiki 60 vuotta ennen. Näilä reissuila hän kohđatteli monnii ihmissii jotka oli tavanheet äijin ja joita tämä oli puhutellu.
– Monet tapaamistani harmittelivat minulle, ettei kyseistä kirjaa ollut käännetty norjaksi, Marjut Paulaharju kirjoittaa.
– Minulle oli mieluisa uutinen, että Samuli Paulaharjun Ruijan suomalaisia lopultakin, 92 vuoden kuluttua käännettiin norjaksi.
Fiini kirja
Hänen äiji oli seppä valokuvvaaja ja äijin valokuvat 1920-luvun kvääniistä oon ikooniset.
Pojantytär oon iloinen siitä ette Orkana oon kohđelu kuvvii arvokhaasti.
– Taitto on harkiten tehty. Kirjan kuvat ovat suomalaista ensipainosta suurempia ja selkeämpiä, mikä kertoo että kustantajalla on ollut kuvista hyvät kopiot joita on voitu suurentaa ja käsitellä. Lähes kaikki alkuperäiset kuvat ovat mukana, hän noteeraa.
– Erityisesti minua viehätti, että suomenkieliset ja norjankieliset runot on asetettu rinnakkain. Mielestäni tällä järjestelyllä tuodaan esille kveenien osuutta alkuperäisen teoksen sisällön keräämisessä.
Nimilista ja kartta vailuu
Marjut Paulaharju oon pannu merkile ette oon muutampi assii mitä norjankielisessä versuunissa ei ole: Kartta missä oon paikannimet sekä nimilista niistä ihmisistä ketä Samuli Paulaharju puhutteli.
– Jäin kaipaamaan henkilöluetteloa sekä Samulin piirtämää Ruijan karttaa, jotka oli kirjasta jätetty pois. Varmasti tämän päivän lukijoille nämä molemmat aihekokonaisuudet avaisivat kirjaa uudella tavalla. Kartan puuttuminen on sikäli harmillista, sillä ajankohtana piirretty kartta kertoo alueen luonnosta, asutuksesta ja nimistöstä. Henkilöluettelo puolestaan kertoisi nykylukijoille keitä Samuli ja Jenny haastattelivat.
– Täynä semmoista tiettoo mitä ei ole muuvala
Marjut Paulaharju kirjoittaa kirjaa Samuli Paulaharjun toisesta vaimosta Jennystä. Jenny oli miehen matkatoveri Ruijan reissuila, ja hän kans kirjoitti notaattia ja puhutteli ihmissii.
Samuli Paulaharju kuoli 1944 mutta Jenny eli vielä 20 vuotta tämän jälkhiin. Jenny Paulaharju piti hyvän huolen historialisesta materiaalista.
– Tammikuussa 1959 WSOY:llä töissä ollut Samulin tyttären poika Tuomas Anhava kirjoitti Jenny Pauharjulle, että WSOY:n pääjohtaja Yrjö Jäntti ilmoitti kustantajan ryhtyvän Samuli Paulaharjun Valittujen teosten julkaisemiseen kyseisenä vuonna. Jäntti tahtoi Ruijan suomalaisia lyhennettäväksi, koska se oli ”niin jättilaaja”. Hän pyysi Anhavaa tekemään lyhennysehdotusta, mihin Tuomas vastasi ajatuksen olevan erittäin vastenmielinen, Marjut Paulaharju muistelee epostissa.
Jennykhään ei tykäny ajatuksesta ette Ruijan suomalaisia -kirjan lyhennettäis. Jenny sanoi Jäntile ei ja kirjoitti ette kirjan Ruijan suomalaisia häytyi painaat ilman muuttamatta, sillä se oli täynä semmoista tiettoo mitä ei saattanu löyttäät ennää mishään muuvala.
«Varmaan löytyis vieläki lukkiijoita»
Jenny Paulaharju sanoi ette tekstii ei saa lyhenttäät. Hän kirjoitti WSOY:lle:
«Vanha Qvigstadkin aikanaan pahoitteli, ettei heillä Norjassa ole mitään sitä vastaavaa kirjaa. En todella ymmärrä mitä siitä olisi pyyhittävä pois. Ruijassa on luettu tätä kirjaa paljon ja varmaan löytyisi sieltä vieläkin lukijoita. Me olemme ainoat, jotka olemme panneet paperille vanhain suomalaisten ankaraa elämää Ruijan rannan asuttajina. Norjalaiset eivät ole kyenneet heiltä tietoja ottamaan.»
