Olga Gokkoeva. (Kuva: Liisa Koivulehto)
Vaikka karjalan kielen puhhuujiita oon kymmenii tuhanssii, karjalan kieltä kuulee harvoin.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
– Vanhaat ihmiset oon tottunheet ette karjalaa ei saa puhhuut, Olga Gokkoeva sannoo.
Stalin vangitti ja tappoi suomensukuissii 80 vuotta aikkaa. Sen jälkhiin karjalaa ei kehitetty eikä opetettu. Vasta sitte ko Perestroikka tuli, karjalan kielen tunnustethiin. Mutta jäljet oon jäänheet.
– Ko mie ringaan jolleki ihmiselle joka puhhuu karjalaa, ja hän kuitenki puhhuu minule ryssää, mie tiiän ette hän oon työssä tahi muuten julkisella paikala. Vanhaa ajatusmaailma istuu lujasti. Karjalan puhuminen oon ollu häppee.
– Ihmiset sanothaan ette se häyttyy puhhuut venäjää. Sie häyt näyttäät ette sie ossaat ryssää – ette sie et ole mikhkään puuna jostaki kaukhaisesta kylästä. Jos sinula oon vesihyysikkä talossa, sie et puhu karjalaa! Ryssä oon statuskieli, Gokkoeva toteaa.
– Kunka sen saattais muuttaat?
– Sie et saata muuttaa ko ittesi. Mie päätin oppiit ja puhhuut karjalaa ja mie toivon ette toisetki tekkeevät näin.
Monitoimitalo
Kulttuuritalossa ”Karjalan kielen kodi” Vieljärven komuunisentterissä oon lastentaras ja sielä piethään karjalan kielen kursii ja daattakursii nuorile ja raavhaile. Sielä saa liikkuut, tehä käsitöitä ja pelata teatteria ja sielä järjestethään konserttiita ja juhlii ja mitä ihmiset halluuvat.
Karjalan kieltä puhuthaan maholisimman paljon.
– Isoja herroja käy joskus vierhaana. Het ihmettelevät kunka sommaa ja siivoo meilä oon, ja kunka hyvin kaikki toimii. Herratki kulkkeevat talossa sukkasillansa ko het näkkeevät kunka rakas meän kodi oon meile!
