Pieni histooriakylpy Vesisaaressa

Einar Niemi muisteli Vesisaaren arkkitektuurista ja paikannimistä Kväänipäivilä septemperikuussa. (Kuva: Liisa Koivulehto)

 

Vesisaari höyryy kvääniin ja ruijansuomalaisten histooriaa.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Vesisaaren keskipaikka, missä norjankielinen väki asui, pillaantui täyelisesti toisen mailmansodan pommituksissa mutta kvääniitten ja ruijansuomalaisten kaupunginosat,  Sisäpää ja Ulkopää säilythiin liki ehjinä.

– Vesisaaren kaupunki oli 1900-luvun alusta alkkain freistannu hävittää kaiken mikä muistutti kvääniistä ja ruijansuomalaisesta asutuksesta. Oon ko histoorian ironiaa ette justhiinsa kvääniitten kaupunginosat säilythiin, historian emeritusprofessori  Einar Niemi sannoo.

Niemi muisteli arkkitektuurista, paikannimistä  ja muutenki elämästä Vesisaaressa Kväänipäiviitten aikana septemperikuussa.

Vesisaaressa oli suuret sosiaaliset erot ihmisten välilä, samala laila ko muuvalaki sata vuotta aikaa. Asuinpaikka näytti ihmisen paikan.

– Norjalaiset asuthiin keskipaikassa ja het olthiin ylimäiset. Kväänit asuthiin Sisäpäässä ja Ulkopäässä.  Mutta häymä muistaa ette kaikki kväänit ei suinkhaan olheet köyhiä. Kvääniitten joukossa oli kans kauppihaita ja käsityöläisiä joila oli korkea status.

Historia näkkyy paikannimissä

Paikannimiä ja kadunnimiä oon muutettu fiinimmäksi monta kertaa.  Rannassa kulkee Havnegata joka oon vuuelta 1830. Sillä oon ollu monta nimeä. Yksi näistä nimistä, Vestre kvænbygata, hävis jo 1890-luvula.

Soan jälkhiin Ulkopään Finnegata sai uuen nimen ja Stockfleths gata hävis Vesisaaresta, mutta sekä Uslussa ette Sandefjordissa oon Stockflethin katu.

Nimiä muutethaan muistaki ko etnisistä syistä.  Niemi muisteli ette Vesisaaren Bakken (Mäki) oli ennen Galgebakken, ko se oli vanhaa hirttämäpaikka, mutta sitä ei Vesisaaressa haluttu muistaa, sen enämpi ko «finnejäkhään».

Kvääniitten ja ruijansuomalaisten monumentti

Kaupungin kuuluisimala monumentila oon kaksi nimeä: Siirtolaismonumentti ja Kväänimonumentti. Se oon fiinissä paikassa aivan kirkon eessä.

– Initiatiivi pienestä muistomerkistä tuli Vesisaaren Norja-Suomi-seuralta.  Ensimäinen idee oli pystyttää muistomerkin Ulkopäähän minne kväänit tulivat venheelä Varenginvuonon yli, Niemi muisteli.

Mutta tuli toisiaki aktööriä ja asiasta nousi iso debatti. Monumentin tilathiin kuvanveistääjä Ensio Seppäseltä, ja monumentin aukaisthiin vuona 1977 isossa juhlassa missä oli kolmen riikinpäämiestä: Norjan kuningas Olavi, Ruottin Kaarle XVI Kustaa ja Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

– Monumentti esittää kolmea sukupolvea.  Vanhaa isä joka muistelee vanhaata kotimaata. Nuori kalastaja joka kattelee horisonthiin ja nuori vaimo jolla oon tulleevaisuus sylissä. Mitä tämä symboliseeraa? Kunka halluuma tulkita patshaan ja paikan missä se seisoo? Tytyväiset ja onneliset kväänit jokka oon assimileeranheet norjalaisheen yhtheiskunthaan? Mie en vastaa, tyhä kysyn, Niemi sanoi.

Vaikutusta monesta suunasta

Niemi vei roikkaa kväänimonumentilta  vesthaan päin.

Jos sinula oon silmää kattoa, sie näjet kaupungin keskipaikan reunoissa selvästi rajan. Keskipaikka paloi pommituksissa ja talot oon rakenettu soan jälkhiin. Rajan toisela puolela oon vanhoita huonheita.

– Vesisaarelaiset oon aina olheet hyvin sepät omaksumhaan erilaisia tyyliä mailmalta niinko sveitsiläistyyli, empiirityyli, jugend ja funkistyyli, Niemi muisteli.

 

 

Vesisaaressa oon monenlaisia sekoituksia Ja ko Europassa rakenethiin kivestä, Vesisaaressa rakenethiin puusta mutta puun pinnan veistethiin niin ette se näytti kiveltä.

Vesisaaren talonnimet oon täynä kvääniin ja ruijansuomalaisten histooriita: Aronsenin talo, Kumpulan talo, Tuomainen, Esbensen, Pietilä, Methin talo ja monta muuta.

– Esbensenin taloja oon kaksi, «Esbensen-huset på Sletta» ja «Esbensen-huset på Bakken».

 

 

– Kauppias Andreas Esbensen rakensi talon, hän oli kauppias. Oli staattus asua vähän keskipaikan ulkopuolella, puhthaassa ilmassa, ja sinula oli kans engelskmannin tyylinen haaki. Esbensenilä oli monta työntekijää. Kartanon pihala oli esimerkiksi ovenvahtaajan huonet.

Varengin taloja kaupungissaki

Varengintalo oon tunnettu talotyyppi Varengissa: ihmisten ja kotielläinten huonheet, tallit, navetat, aitat, puotit ja muut rakenukset, joskus saunatki,  oon rakenettu kiini toishiinsa.

Vähän sammaa tyyliä ja ideetä oon karjalaisissa ja Vienanmeren taloissa mutta Varengissa  talotyyppi oon kehittyny justhiinsa tänne soppeevaksi. Täälä tuulee kovvaa ja tullee usseesti paljon lunta.

Maapruukia oli kaupungissaki. Varengintalloi oon rakenettu aivan kaupungin keskipaikassaki, sekä Sisä- ette Ulkopäässä.

Varengintalo passaa hyvin kaupunkiasumisheen.

– Näjemä kunka hyvin tontin alan oon käytetty, Niemi sanoi.

 

 

Niemi muisteli ette melkkein kaikki Havnegatan talot oon kvääniitten rakentamat.

– Tyyli oon myöhäinen empiire. Ovi oon keskelä ja ikkunat symmetrisesti molemin puolin. Ovesta tulhaan kanghiin mistä oon kulku puuthiin eli trappu yläkerthaan.  Talot oon hyvin individuaaliset. Eri rakenttaajat oon pyntänheet  ja lisänheet detaljiita, niinko listoi, ikkunanpieliä ja koristuksia omala tavala.

 

 

Havnegatan kvääniilä oli rantaoikkeus.

– 1800-luvun lopula meressä oli paljon lotaa mitä tarvithiin syötäksi liinafiskuussa. Kväänit pyysivät lotaa nuotala ja tienasivat hyvin. Heitä käskethiin lotaparooniiksi, ja het saathiin varraa rakentaa taloista isomat ja korkkeemat ja pyntätä net esimerkiksi sveitsiläistyylin detaljiila, Niemi muisteli.

 

 

 

 

Tibergin talo

Havnegatala oon pieni punainen tupa jonka rakensi tullimies Isak Tiberg 1840-luvula.  Tupa oon piian koko kaupungin vanhiin.

– Isak Tiberg  tuli Vesisaarheen tyhä pari vuotta sen jälkheen ko Laestadiuksen liike oli alkanu. Sanothaan ette lestadiolaisuus tuli Vesisaarheen hänen myötä. Koutokeinon kapinan jälkheen lestadiolaisila oli vaikeaa mutta täälä het kokkoonuthiin, kauvoin ennen ko rukoushuonheen rakenethiin. Tämän talon häytyis kans merkitä, Niemi meinaa.

 

Methin talo

Methin talossa Havnegatala asui suuri peret.

Niemi muisteli muisteluksen joka oon kirjoitettu ylös kirjhaanki:

– Kesälä 1873 kuningas Oscar oli kruunaamisreisula Pohjais-Norjassa. Hän oli kuulu kvääniistä ja oli kovin intresseerattu. Vesisaaressa hän pyysi saaha nähhä kaikkiin köyhiimän kväänitalon. No, emmä tiiä mitä sitten tapattui ja eikä ole ollenkhaan sikkari ette pyynön toteutethiin, mutta hänet kuitenki tuothiin Methin talhoon.  Ko kuningas tuli sisäle, hän hämmästyi: Seinälä oli tapetit, ikkunalla oli kukkia ja kaikki oli puhasta! Ja emäntä Kreeta oli niin kaunis ette kuningas ei olis saattanu uskoa ette se oon tosi. Se päättyi niin ette August Methi sai kuninkhaalta pokaalin siksi ko hänelä oli niin kaunis emäntä!