Pikavisitti naapurissa

Färiitten ja muottoin leikkii taloitten lomassa.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Islanissa assuu 300 000 ihmistä ja sielä käy vuođessa 1,5 miljoonaa turistii. Mie olin yksi heistä februaarikuun lopussa.

– Puhu minule islantii!
Melkkein joka kafeeassa ja putiikissa  mie pyysin ette työntekkiijät puhuttais minule islantii. Mie halusin kuula ja ymmärtäät, ja mie ymmärsinki ihan nokko mitä mie tarvittin.  Se oli soma! Mie tunsin itteni niin pohjaismaiseksi: mie suomenkielinen olen oppinu ruijaa ja sen avula mie ymmärän vähän islantiiki.
Mutta se oon iso synti ette ruijalaiset, tanskalaiset, islantilaiset ja ruottalaiset lapset ei opi yhthään toisten pohjaismaitten kielii! Ko lapset sais oppiit joitaki prinsippii näistä likkeisistä naapurikielistä, het saatettais puhhuut ommaa kieltä eikä engelskaa toisten kans.

Se oli kans niin ette turistipaikoissa monet työntekkiijät ei saattanheet puhhuut ollenkhaan islantii: Het olthiin puolalaiset, liettualaiset, latvialaiset… Ko turistii oon niin paljon, eihään se riitä islantilaissii joka paikhaan. Ja lissää hotelii ja turistipaikkoi rakenethaan koko aijan.

Monet vanhemat reykjavikilaiset saatetthiin ruottii ko het olthiin olheet Ruottissa työssä parikymmentä vuotta aikkaa.
–  Met opima koulussa tanmarkkuu mutta ko se oli pakolinen, met emmä tykänheet oppiit sitä, yksi mies muisteli.
Mie luulen kans ette ruottin eli nynorskan avula sie ymmärrät enämen islantii ko mitä bokmålin eli tanskan avula. Islanin kielessä oon joitaki sammoi sannoi ko kväänissä eli nynorskassa niinko kaffi.
Kväänin kielen kehittääjät saatettais hakkeet vinkkii Islanista siitä kunka sielä oon tehty uussii sannoi omista vanhoista sanavaroista.

Färikäs pikkukaupunki
Turistiin, turistiputiikitten, kafeeoitten ja restauranttiin lisäksi Reykjavikin keskustassa oon iso lampi minkä piđethään pumpun avula sulana talvea. Sulassa ui kymmenii sorsii, hanhii ja laulujoukhaissii ja ja muita vesilintui! Joukhhaiset lähđethään aprillikuussa pesäntekhoon pois kaupungista. Vesilinnuitten ruokkiminen talvela oon reykjavikilaisten lapsiperheitten ja muittenki huvitus.
Keskusta ei ole iso  mutta melkkein joka nurkan ja mukan takana oon  yllätyksii: Färikkäitä vanhoita huonheita, hirmuisesti patsaita ja muuta taiđetta ja monnii fiinii grafiittikuvvii. Ja kafeeoita! Melkein kaikissa oon aukkee netti mutta ei Kaffi Mokassa minkä perustethiin vuona 1958 ja missä oli Islannin ensimäinen espressomasiina.
Keskustassa oon hyvin siivo trafiikki. Kađut oon niin pienet ette isot bussit ei mahđu sinne. Trafiikkiskiltitki oon matalat niinko manalaisile tehty!  Keskusta oon täynä turistii ja biilit ajethaan sielä hithaasti ja varovasti.
Muuvala ajetthiin aika kovvaa. Met hyyräsimmä pienen biilin ja ajoima siivosti mutta isomat ajetthiin meiđän ohi koko aijan. Turistipaikoissa näjimä monsteribiilii joissa oli sikkaristi metrin korkkeet renkhaat ja joila sie saatat ajjaat vaikka missä.

Saunomassa
Islanin läpi kulkkee läntisen ja öystäisen mannerlaatan rako. Vanhaa   tinkapaikka (Þingvellir) oon justhiinsa tämän ravon päälä. Rako jatkuu tietenki kans meressä ja se oon populääri sukaltamispaikka.
Mie kävin tyhä saunomassa Sinisessä laguunissa missä vesi oon 35 graadii ja täynä kaikenlaissii mineraalii. Siinä oli helppo kelluut mutta se oli pahan makuista eikä se piian ole hyvä paikka aivan pienile lapsile.
Tuuli alkoi nousemhaan justhiinsa ko met tulima sinne. Ei tarvittu paarumasiinii! Tuuli nosti hetkessä isot paarut ja vesi piiskasi naamale niin ko se olis pistely neuloila.

Laguuni oon tyyris mutta uimahallit oon paljon huokkeemat. Uimisen lisäksi sielä  istuthaan höyrysaunassa sekä kupla-althaassa aukkeen taivhaan alla ja praatithaan.  Uimahallin veđessä ei ole melkkein yhthään kloorii ja iho ja hykset oon oikkein pehmeet ja hyvät uimisen jälkhiin. Uimapuvunki saa kuivaksi pienessä sentrifuugerissa.
Uimahalli oon niin sentraali institusuuni ette jos sie vähän pölkkäät jotaki ihmistä, sie sanot ette hän oon «semmoinen ihminen ketä mie en halluis kohđatella uimahallissa».

Aukkee ja puuton
Jos sie tykkäät Sennalannista niin lähe käymhään Islannissa! Täälä oon nokko puutonta tunturii ja aukkeeta ranttaa. Talvela musta tie kaarttaa ja ailattellee valkkeen tyhjyyđen halki ja välilä puuttoo johonki lakshoon missä oon muutampi puu ja huonheita.
Finmarkku oon vihrinen puutaras Islannin suhtheen.

Kalaruvan maa
Islanissa oon hirmuisen hyvä kalaruoka ko het oon niin tarkat kalan kans. Sielä oon samat kalat ko Ruijassa ja muitaki kalloi niinko sininen lange eli molva. Ja jos sie tykkäät liharuvasta, valitte lammasta, valasta, lunnii eli hevosta tahi pylsyi ja mailmankuului Tomaksen burgerii.

Yksi ennakkoluulo islantilaisesta ruvasta ja juomasta tuli kans vahvemaksi: Yhđen kalaruokapaikan «Léttir réttir»-listassa oli «Hákarl og brennivín» eli fermentoituu hainläskii ja viinaa. Kevveetä pikkuruokkaa!
Piian se oon kalaruoka mikä oon kaikkiin rakkhain islantilaisile. Ruijalaiset «äitin lihapullat» oon Islannissa «fiskibollurnar hennar ömmu» – ämmin kalapullat!