Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

«Begge mobber med andre ord kameraten min, og kanskje har mange av oss samme vennskapsforhold til naturen?»

Ruijan Kaikus leder for september. Kvensk oversettelse ved Eira Söderholm lengre ned, inkludert hele tegningen til Wilfred Hildonen.

 

Prinsipp og populisme

Om få dager strømmer flest mulig av oss til valglokalene. Av alternativene pest og kolera er demokratiet som kjent best, men styreformens akilleshæl er oppslutning. Å delta i valget er å stemme på demokratiet, så vår oppfordring er klar. Sett av tid mandag 11. september, oppsøk ei nærliggende valgurne.

Et spørsmål er om vi som kvener bør foretrekke partier og politikere som har trivelige meninger i forhold til vår sak. Folk som i det minst vet hva en kven er.

I praksis er svaret ja. Som velgere er vi mer flyktige enn før, mer tilbøyelige til å stemme ut fra egeninteresse knyttet til enkeltsaker enn ut fra helhetlig politisk overbygning. Velgerviljen til å stemme uegennyttig og til alles beste har trange kår, partiene har sanset endringen og spinner fart på spiralen med værhanete adferd og ideologisk faneflukt.

Ap lokalt i Alta og motorferdsel i utmark er et eksempel. Partiet som i manges bevissthet har turt å anbefale tannlegen der folket heller vil ha boller, stått fram som den gerhardske definisjonen på ansvarlig styring til alles beste – vil nå ha mye mer kjøring i en allerede nedkjørt natur. Hva skal vi si? Der røk pokalen?

For så vidt ingen stor greie. Det er greit at de selv tar ansvar og fjerner siste rest av trofast velgerillusjon, dessuten har partiet en tyngre fot på bremsen enn gassen i kvensaken.

Nordkalottfolket har synspunkter om kvener, noen av deres toppfolk er det selv. Til gjengjeld vil de ha turbo i utmarka der Ap nøyer seg med å love full fart.

Begge mobber med andre ord kameraten min, og kanskje har mange av oss samme vennskapsforhold til naturen? Vår fremferd mot naturen har å gjøre med glemte greier som definerer oss som mennesker, og vi er avskyelige. Det siste vi trenger er populistisk drahjelp for å fornedre oss ytterligere, til og med ungdommen har gitt opp.

Merk også at fordi vårt forhold til naturen burde vært hevet over politikk, er Ruijan Kaiku minst like partipolitisk uavhengig som vi alltid har vært.

Det trenger heldigvis ikke du være, og det er det fine: Du og bare du avgjør hvor din prinsippgrense går. Og ergo hvor din stemmeseddel i stedet skal havne dersom også ditt parti tar til å anbefale bamsemums når diagnosen tilsier tran.

For det stemmer som det sies: Ved å stemme, bestemmer du.

 

Prinsipit ja populismi

Muutaman päivän päästä usheimat meistä lähteevät vaalipaikkhoin. Demokratiin tunnethaan parhaimitten siitä ette jouttuu valittemhaan ruttotauđin ja koleeran välilä, mutta hallittemismallin akilheen kantapää oon osalistuminen. Vaalissa äänestäminen tarkoittaa demokratiin puolesta äänestämistä, ja sillä meiđän neuvo oon selvä. Katto ette sulla oon aikkaa maanantaina 11. septemperikuuta ja käy likkiimällä vaaliuurnala.

Yksi kysymys oon ette piđämäkö met kväänit anttaat etusijan partiile ja politiikkariile jokka ajatelhaan myötämielisesti meiđän assiin ympäri. Ihmisille jokka kuitenki tiettäävät ketä kväänit oon.

Niin se taittaa tosielämässä olla. Met valittiijat olema siirtyväisemät ko ennen, meile oon kevveempi äänestäät oman interessin jälkheen, muutamiitten yksinäisten assiitten takia ko kokonaisen poliittisen ajatusmallin jälkheen. Valittiijoila ei juuri ole halluu äänestäät yhtheiseksi parhaaksi jos sen oon ommaa ettuu vasthaan, ja partiit oon saanheet muutoksesta vainun ja viiriflakun laihiin anttaavat spiraalille faarttii ja hylkkäävät oman ideologiin.

Alattion Ap (eli Työväjenpartii) ja mutuuriajo mettissä oon tästä yksi esimerkki. Monet muistaavat ette partii ushein oon tohtinu käskeet ihmissii menemhään hammaslääkile silloinki ko väki oon halunu sokkerikakkoi, se oon essiintynny esimerkkinä eđesvastaukselisesta gerhardsenilaisesta hallittemisesta koko kansan parhaan etheen – mutta nyt se halluuki enämen ajjoo jo valmhiiksi pilhaanajetussa luonossa. Mitä piđämä sannoot? Siinä meni pokaali?

Vaikka ei se kyllä ole mikhään iso assii. Se oon tyhä hyvä ette itte ottaavat eđesvastauksen ja hävittäävät viimisenki valittiijauskolisuuđen kipenen, ja lisäksi partii painaa kvääniassiissaki raskhaamin jarruu ko gassii.

Nordkalottfolketilla (eli Pohjaiskalottikansala) kyllä oon meininkkiitä kvääniin ympäri, ja muutamat heiđän omista johtaavista ihmisistä oon itteki kväänit. Mutta vastakkaisesti het halluuvat metthiin turboo siinä missä Ap tyttyy luppaamhaan täyttä faarttii.

Toisin sannoin kumpiki kiussaa minun kaverii, ja piian monela meistä oonki samanlainen ystäväsuhđet luonon kansa? Met kohtelemma luonttoo niin ko meiltä ihmisiltä saattaa ođottaatki, ja methän olema aivan inhoittaavat. Sillä emmä olheen tartte populistista vetoappuu ette pääsemä vielä alemalle tasale, ja nuoriso seki oon jo antanu ylön.

Pane kansa merkkhiin ette ko meiđän suhđet luonthoon pitäis olla kaiken politikin ylipuolela, se Ruijan Kaiku oon sama partiipoliittisesti puoleton niin ko tasan olema olheet.

Mutta sie et tartte semmoinen olla, ja se oon tässä hyvä: Sie ja tyhä sie päätät minkälaiset prinsipit sulla oon.  Ja sillä sie päätät missä oman äänisetelin paikka oon jos sinun oma partii tarjooki makkeita vaikka diagnoosi sanois ette tarttet traanii.

Sillä ko se oon tosi niin ko sanothaan: Äänestämällä olet myötä päättämässä.

 

Piirustus: Wilfred Hildonen