«Puhđas ko pulmukainen»? Oikkeestansa pulmukaiset ei ole valkkeet eikä viattomat. Kuva: Heidi Nilima Monsen
Pulmukainen tuo kevhään.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Sikkari merkki kevhäästä oon ko pulmukaiset ilmestythään pelloile ja pihalinttuin ruokkimapaikoile. Koirhaat tulhaan pari viikkoo ennen naarhaita. Täälä net kovothaan voimii ennen pesimähommii. Pulmukainen pessii meilä tunturissa eli lenttää Pispärkhiin eli Grönlanthiin.
Pulmukaisela oon ollu monta nimmee: pulmu, pulmuinen, pulmonen, lumis-purvunen, purmu ja lumisirkku.
Pulmukaisen latinankielinen nimi oon Plectrophenax nivalis. Ruijankielinen nimi tullee siitä ette se oon ryyppöisen (tahi hottiaisen, varpusen) sukkuu.
Indiviidiin färiissä oon paljon variasuunii. Koirhaat oon enämen musta-valkkeet mutta naarhaissa oon enämen ruskeeta. Nokka oon talvela keltainen mutta kesälä musta.
Ennen pulmukaissii oon syöty ruvaksi. Suomessa pulmukainen oon rauhoitettu.
Pulmukainen syöpi melkkein tyhä siemenii. Sen pesä oon tunturissa kivviin alla.
Kalttiit: Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2003), Antero Järvinen: Linnut liitävi sanoja (1991), luontoportti.com, meankielensanakirja.com ja Wikipedia
Pulmukaisen musta-valkkee siipi oon hyvä tunnusmerkki. Kuva: Heidi Nilima Monsen
