Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

Ruijan Kaikus ledertekst for mai 2021. Se lengre ned i saken for Eira Söderholms kvensk oversettelse.

 

Regnestykke til ettertanke

I vår sendte Ruijan Kaiku radioserien «Kvenene, den glemte minoritet», hvor programleder Frank Halvorsen i episode 4 tok for seg økonomi.

«Aktiviteten øker, men potten vi kan ta av er ganske stand-by. Kvenene får lommerusk i forhold til behovet», meldte forbundet, en uttalelse vi stiller oss bak.

Men da Halvorsen spurte statssekretær Raymond Robertsen fra KMD, var svaret at det er bra med midler. Faktisk rundt 50 millioner, viste Robertsen til, han inkluderte satsingen på blant annet museumsdrift og lærerutdanning.

Den var ny, var vår reaksjon, vi som i årevis har forholdt oss til om lag 14 millioner kroner årlig til kvenske formål.

Vi ser logikken i å regne som statsråden, men vi ser også grunn til skepsis når man inkluderer tilbud som befolkningen tradisjonelt har tatt for gitt. Som skole og museum, som regel uten at kostnaden vedheftes enkeltgrupper i samfunnet.

Vi mener at staten burde innfri sitt ansvar for opplæring i kvensk uten å tappe kvenene for penger. Og fordi kvenene bør være en integrert og viktig del av landets samlede historie, mener vi at det norske museale feltet bør kunne gjenspeile den kvenske arven uten å måtte ty til spesifikke kvenske midler.

Det kan hende vi bommer i vår skepsis. Slik at også vi må tilkjenne Robertsen poenget. Men det kan også bero på at vi lever i en villfarelse om at kvenene er inne i den norske varmen. Kanskje det kvenske likevel ikke er en usagt selvfølge når staten bygger sitt tilbud til sine innbyggere, eksempelvis norske skolebarn og museumsgjengere

Det er uansett stor opplevd mangel på friske midler til spesifikke kvenske formål. NKF’s logikk er her glimrende: Når alt for mange gode formål får avslag fordi det er for lite penger til alle gode formål, ja da er det vitterlig for lite penger.

Rett eller galt, statrådens måte å regne på ga grunn til ettertanke, og det i seg selv er ingen dårlig ting.

God sommer ønsker alle kvener, statsråder og andre.

 

Räknäystehtävä huntteerattavaksi

Kevväilä Ruija Kaiku lähätti raadiosarjan «Kväänit, unheetettu minoriteetti», missä programinjohtaaja Frank Halvorsen neljenessä episoodissa käsitteli ekonomiita.

«Aktiviteetti lissäinttyy, mutta kaara mistä saatama ammelttaat, pyssyy kohta samana. Kväänit saavat plakkarimourui tarpheen suhtheen», liitto sanoi, ja sen sanoman kansa olema yhtä mieltä.

Mutta ko Halvorsen kysyi staatinsekretääri Raymond Robertseniltä KUD:sta (Kommunaali- ja uuđistusdepartementista) assiin ympäri, se vastaus oli sama ko ennenki. Kyllä rahhaa oon nokko. Tođesta, nuoin 50 miljoonaa, huomhautti Robertsen, ja siinä hän pani samhaan läjhään muun myötä museumitoimen ja opettaajakoulutuksen.

Sepä oli uusi tieto, met havaittimma, met jokka vuosittain olema luulheet ette rahhaa kväänimeininkhiin oon vuotisesti nuoin 14 miljoonaa.

Met ymmärämmä miksi staatinraati räknää niin ko räknää, mutta samala olema kansa eppäileväiset ko samhaan läjhään räknäthään semmoissii kostanuksii mitä oon piđetty ittesthään selvänä.

Meiđän mielestä staatin pitäis ottaat eđesvastuun kväänin kielen opetuksesta ilman ette se vähenttää kostanukset muista kväänirahoista. Ja ko kväänit pittäävät olla integreerattu ja tähđelinen osa maan yhtheista histooriata, se museumitoimi pitäis peilata kvääniperinttöö ilman ette varat pittää ottaat erityisistä kväänirahoista.Saattaa se olla niinki ette met olema väärässä ja ette met jouđuma myöntämhään ette Robertsenin ajatukset ei ole kokonhansa väärin. Mutta se saattaa kansa tulla siitä ette meiđät oon villitelty uskomhaan ette kväänit oon Norjassa pääsheet sisäle lämpimhään. Piian kvääniin olemassaolo ei olekhaan ittestänsä selvä assii ko staatti laittaa palveluksii omile asukkhaile, niin ko esimerkiksi Norjan koululapsile ja museumissa kävviijöile.

Joka taphauksessa kokemus oon se ette erityisile kvääniassiile oon liijan vähän verestä rahhaa. NKL:n logikki oon tässä loistaava. Ko liijan monet hyvät toimet jääđhään ilman rahatta sillä ette oon liijan vähän rahhaa kaikkhiin hyvhiin tarkoitukshiin, niin kyllä, silloin tođesti oon liijan vähän rahhaa.

Oikhein eli väärin, staatinraatin räknäystappaa oon syytä ihmetellä, ja se ittesshään ei ole mikhään huono assii.

Toivotamma hyvvää kessää kaikile kvääniile, staatinraatiile ja muile.