Ennen pesäntekkoo sakanat oon suurissa parvissa. (Kuva: Liisa Koivulehto)
Sakanan oon helppo nähđä ja kuula: Rannala oon musta-valkkee lintu millä oon punaiset jalat ja nokka, ja sen ääni oon terävä ja kova.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Nimen sakana kväänit oon melkhein sikkaristi oppinheet saamen kielestä (cagán). Pohjais-Suomen mettissä ei tämmöissii linttui tunnettu.
Sakana oon siirtolintu. Ensimäiset tulhaan meiđän rannoile marsikuussa. Sakanan pesä oon kuoppa maassa mutta saattaa se tehđä pesän loovhaanki.
Sakana syöpi raakkui ja kuiskii mikkä se aukaissee vahvala nokala. Se syöpi kans pikkukalloi ja etanoita ja mattoi. Sakanan tietheelinen nimi Haematopus ostralegus merkittee ette sillä oon punaiset jalat ja se syö raakkui. Engelskaksi sen nimi oonki oystercatcher.
Sakana oon Fäärsaariin kansalislintu (fääriksi: tjaldur) ja Ruottissa Bohusläänin maakuntalintu. Ruottiksi se oon strandskata mutta Bohusläänissä se oon tjäll. Suomessa sen tunnethaan Öystämeren saarila ja rannoila ja tääpänä kaupungiissaki. Suomessa vanhoita nimmii oon rantaharakka, piikkiläinen ja pliiski. Nimen sakana tunnethaan Näätämössä.
Jokku sakanalajit muuvala maailmassa oon mustat mutta nokka ja jalat oon aina punaiset.
Kalttiit: Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2003), nibio.no, oppdragfuglekasse.no/tjeld ja Wikipedia
Pari tiimaa vanhaat sakananpenikät. (Kuva: Liisa Koivulehto)
