Jan Olofsson skraper fisken fri for skjell etter notdragning i Hietalahti ved Kalixelva. Fangsten var for de meste sik, men også noen harr. Fisken ble ristet, «halstrad» ved bål. Barn følger ivrig med.
Nuoin viisikymmentä Ruottin ja Ruijan kvääniä ja lantalaista piethiin yhtheisen kesäseminaarin eli -leirin Kirunassa aukustikuun alussa.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Seminaarin «Ett språk, en kultur, ett folk» meininki oli opastuut ja oppiit toisten kulttuurista ja arkipäivästä ja samala hunteerata kunka met saatama säilyttäät ja kehittäät meän identiteettii, kulttuurii ja kieltä. Ideea tähään tuli talvela Ruijan kveeniliiton ja Tornionlaksolaisten yhtheisessä möötissä.
Neljen päivän aijan saathiin kuula faakimuisteluksii kielestä, histooriasta ja identiteetistä, tutkiimuksesta ja rakenuksista.
Nuoret rajat
Henning Johansson puhui pohjaisten seutujen ihmisistä.
– Met olima täälä jo varhain. Ko puhuthaan tuhanssii vuossii vanhaasta aijasta niin se ushein annethaan se kuva ette meän esi-isät tulthiin pohjaisheen elkan pörässä. Mutta se ei niin ushein puhuta heistä jokka kuljethiin elkan pörässä toisheenki suunthaan, etelhään. DNA-teknikka näyttää sen – ja sen avula met saama uutta tiettoo histooriasta, Johansson muisteli.
Henning Johansson etterlyser ressurser til å grave i arkivene etter kvenenes historie. Dokumenter om eiendom og andre juridiske forhold fins i flere land.
– Pohjaisen rajat oon hyvin nuoret, hän totesi.
– Minun farfaarin farfaarin talon oon rakenettu 1726. Siitä ei ole niin kauvoin aikkaa! Silloin ei ollu rajoja. Mutta ko mie freistaan löyttäät dokumenttia tästä aijasta, se oon vaikkee löyttäät – vaikka Ruottissa oon verotettu niitä jokka asuthiin paikala jo 1500-luvulta lähtiin. Gustav Vasa kirjoittaa silloin ette pohjaisessa assuu lappalaissii ja muita «urbyggare». Mutta miksi meitä ei tääpänä käsketä «urbyggariksi»?
Johansson sannoo ette dokumentin palassii oon vähän sielä ja vähän täälä eri arkkiiviissa, esimerkiksi Jönköpingissä ja Stokholmin kaupungiarkistossa.
– Se vaattii hirmuisesti aikkaa ja energiiaa ette sie istut arkkiivissa ja löyät ne dokumentit minkä avula sie saatat todistaat sinun oikeuet. Sata tuhatta kruunuu ei riitä, se tarvithaan miljoonii mutta meile ei anneta tämmöissii summii, Johansson sanoi.
Monta identiteettii
Ko Norrbottenii kattohaan Ruijasta päin se ushein ajatelhaan ette se oon sammaa seuttuu, ette Tornionlakso ja Meänmaa olis kaikki sammaa ylös Kirunhaan asti.
Curt Persson muistutti ette Norrbottenin meänkielisten joukko oon suuri ja heterogeeninen.
– Täälä oon monta joukkoo ja identiteettii: Oon tornionlaksolaissii, lantalaissii ja kväänii, hän sanoi.
Ko Ruotti menetti Suomen Ryssälle 1809 ja Tornionjoven määräthiin rajaksi, monet perheet ja suvut erotethiin ja maat halkaisthiin. Se oon räknätty ette 40 000 suomenkielistä jäi Ruottin puolele ko rajan tehthiin. Rajan toisele puolele jäi mettää, peltoi, niittyi ja kalavessii. Se oli monile iso ökonoominen menetys.
– Tämäki oli yksi syy Ruijhaan siirtymisele, Persson sanoi.
Kalloin mittaamiset
Persson oon selvittäny Ruottin valtion ruottalaistamispolitiikkii. Yksi omituinen ruottalainen fenomeeni oli pääkalloin mittaaminen.
– Suomenkielissii piethiin alempina ko ruottalaissii. Valtio halusi 1920-luvula selvittäät kekkä oon suomalaiset ja missä het asuthaan. Se perustethiin Rasebiologisk institut. Kaikki parttiit olthiin sen takana. Papit, opettaajat, saarnaajat ja muut auktoriteetit komenethiin ihmiset paikale ko mittamiehet tulthiin mittaamhaan ihmisten kalloi. Se oli ajatus ette oon olemassa lyhytkalloissii ja pitkäkalloissii ja ette lyhytkalloiset – eli suomalaiset – oon huonomat, Persson muisteli.
Ruottin rotubioloogian laitos oli olemassa vielä 1950-luvula.
Terje Aronsen fortalte om smerten og pinen ved å tilhøre en usynlig minoritet, undertrykt og ydmyket uten å vite hvordan man setter seg i mot.
– Mooli oli pittäät «ruottalaisen rotun» puhthaana. Ruottalaiset häythiin oppiit tuntemhaan muunrotuiset niin ette het ei sekoittuis alempien kans ja siksi oppikirjoissa oli kuvvii ihmisistä. Sie voit kuvitella miltä se tuntui ko lapsi aukaisi koulukirjan ja sielä oli kuva hänen ämmistä eli äijistä eli muusta sukulaisesta ja siinä luki ette se oon alempiarvoinen ihminen.
Ruijan kväänitten kalloi ei mitattu ainakhaan niin systemaattisesti mutta kipua oon tullu muusta syystä. Terje Aronsen muisteli tästä.
– Se oli soma saaha kuttu tänne ja tulla puhumhaan pikkusen minun ja kainulaisten jokapäivälisestä elämästä ja meän kohtalosta.
– La meg først si noe som min pappa sa til meg noen måneder før han gikk bort: « Mie olen koko minun pitkän iän tuntenu ittensi paskaksi viralisten yhteyđessä. Mie olen seisonu oven vieressä pää kumartunheena ja hattu käđssä ja ottanu vasthaan tuota ja tätä ja en ole koskhaan saattanu vastustaat.
