NRK har gitt oss tillatelse til å streame årets kvenske nyttårstale ved NKF-leder Hilja Huru. (Foto: Skjermdump NRK)
Den kvenske nyttårstalen til NKF-leder Hilja Huru har blitt en fast tradisjon. NRK har gitt oss tillatelse til å publisere talen her.
Heidi Nilima Monsen
heidi@ruijan-kaiku.no
Uuenvuuen saarna kveenin kansale
– nyttårstale til det kvenske folket ved inngangen til 2020
Rakkhaat kväänit ja ruijansuomalaiset!
Her bor mitt folk
Is-hvite tinder
speiler sin uforgjengelige tro
i deres øyne
Ta fra oss alt
Brenn våre hytter ned!
Vi setter atter garn lik Peter
og fanger stimene av lys
som lagres
i hjertene
Hvor, mørke, er din brodd?
Kväänikirjailiija Idar Kristiansen oon kirjoittanu ketkä met olema.
Minun kansa oon kväänin kansa. Met olema alkuperäinen Pohaiskalotin kansa. Met puhuma alkuperhäistä kieltä, meän kieltä, kväänin kieltä eli meän suomea niinko monisannoo. Mutta se melkhein kuoli norjalaistamispolitikin aikana.
Met olema meren ja tunturin kansa. Mettiin, järviin ja jokiin kansa. Fiskarit, maanpruukiat, käsityöntekijät, kruuvamiehet ja sepät. Ja saunaa rakastamma kaikki.
Kväänin kansa oon Pohjaiskalotin kulkijakansaa. Minun kansa oon yksi monista kansoista. Tämä oon meän rajaton maa missä tänä päivänä oon kolme valtakuntaa: Ruotti, Norja ja Suomi.
Met olema nähnheet muutokset vuona kakstuhatta yheksäntoista (2019), ko nuoret ympäri mailman ovat kokkoontunheet ilmaston ja miljöön puolesta. Nuoret sanovat ette met häymä ymmärtää kunka vakava tilanne oon.
Ko halluuma uuen suunan luonon ja ilmaston puolesta, saatama oppia meän esivanheemilta. Meilä oon perintö mikä oon aktuelli justhiinsa tääpänä ja mistä saatama olla ylpeät: Vähhään tytyminen ja uueleenkäyttö. Emme ole käyttänheet resurssia lophuun vaan olema antanheet mettät, joet ja jänkät etheenpäin uusile sukupolvile.
FN meinaa ette staatit häytyvä kunnioittaa ja suojela tämmöistä tradisuuni-tietoa ja kuunela meitä siitä kunka met olema käyttänheet maita ja resurssia sukupolvien aikana. Meilä oon tietoa ja ymmärrys jostaki mitä muila ei ole.
Met olema hiljainen kansa. Meän haastet oon oppia sanomhaan se mitä tiiämä, mutta mihin meilä ei ole ollu sanoja. Tottuuen- ja sovinonkomisjuuni kerrää vuotheen kakstuhatta kakskymmentä kaks (2022) asti, meän, saamelaisten ja mettä-suomalaisten muisteluksia ja tutkii mitä norjalaistaminen oon tehny meile tähän päivhään asti.
Norjalaistaminen oli meile pimmeyen pisto. -Kunka met paranumme tästä?
Yksi keino oon ottaa takasin kieli ja toinen keino oon ottaa takasin histooria.Met häymä ottaa takasin tottuuen siitä ketkä met olema. Met omistamma sen.Ensistä met häymä sanoa sen ittele. Meän kieli ja identiteetti oon valonsätheet mitä met kokkooama. Met olema kansa jolla oon sisu. Tuhanet kiitokset teile kaikile jokka teettä työtä kväänin kielen ja kulttuurin vuoksi.
Pääministeri ja muut politikkarit: Se ei ole teän syytä, ette meilä Norjassa oon unheetettu ja uhattu kieli.Tet oletta saanheet sen perinöksi vanhaalta hallitukselta. Mutta teilä oon eesvastaus nyt.
Monet komuunit, fylkinkomuunit ja valtion laitokset tekkeevät työtä meän kans. Mutta hallitus henkkaava perässä. Demokratian tuntee siitä kunka se kohtelee omia minoriteettia. Oikea tapa oon kuunela ja ottaa meät tasaarvoisina päättämhään niitä asioita jokka koskee meitä. Tärkeä asia oon perustaat oman kväänin neuvo. Kväänin kielen häytyy nostaa ylös, niin ette kväänin kielen projektit ei elä käestä suuhun.
Kansat ja kielet oon rikhaus meän modernissa kulttuurissa. Samala laila ko maapallo tarvittee monenlaissia elääviä ja taimia, kestäävät kulttuurit tarvitteeva monenlaissia ihmissiä joka kunnioittaava toinen toista ja tunnustaava toinen toisen arvon.
Nuorten rohkeus ja into puolustaa luontoa, kieliä ja kulttuuria näyttää ette kyllä se kannatte! Tämä luppaa hyvin ensi vuele ja etheenpäin.
Idar Kristiansenin dikti oon minun mielestä kunnianostus kvääniile ja sille mikä oon alkuperäistä ja samhaan aikhaan yhtheistä ja pohjaisnorjalaista.Valo, voima, ”jonka säilytämmä syämheen” vahvistuu joka kerran ko met jaeama sen.
Onnelista uutta vuotta.
Ruijan kveeniliiton johtaaja, Hilja Huru
