Se oon ittestä kiini

Kielen elästyttäminen ei ole helppoo. Ei ainakhaan silloin ko kielen puhhuujiita oon niin vähän ette se ei siiry vanhiimilta lapsile.

Tromssassa piđethiin kainun kielen elästyttämisseminaari missä esitetthiin monta intresssanttii ajatusta siitä kunka tämän kielen saattais pelastaat.

Usseimat olthiin sammaa mieltä siitä ette kainun kielen nostaminen ylemälle suojelutasalle oon tärkkee keino. Silloin se saatais lissää resurssii ja saatais rahhaa kielen opettamisheen nuorile. Tämä  oon suurin tarvet. Lapset tarvithaan kielen opetusta. Kieli oon kuolu jos lapset ei opi eikä käytä sitä.

Minoriteettikielten tutkiija Annika Pasanen sanoi ette se tarvithaan paljon työtä ja resurssii ko kieli oon niin likelä kuolemaa ko kainun kieli. Muutampi tiima kainun kieltä lastentarhaassa ja koulussa ei ole nokko. Kainun kieli ei elästy eikä elä sillä. Väkevimmät keinot oon kielipesä ja kielikylpy ja ette lapset saađhaan kuula kieltä usseeman tiiman joka päivä.  Ja ko ei ole vanhiimppii kekkä osathaan puhhuut kieltä, ainuat paikat oon lastentaras ja koulu.

Kainun institutin ja Ruijan kveeniliiton kielipesäprosekti tullee ko tillauksesta ja oon hyvin tarpheelinen. Meininki oon ette lastentarhaassa käy kieliopphaita jokka puhuthaan kainun kieltä lapsile, ja lastentarhan opettaajat uskallethaan käyttäät kainun kieltä. Se oon justhiinsa mitä tutkiijat suositelhaan.

Ruijan kouluhallitus tiettää ette oppilhaat ei opiskele suomen kieltä toisena kielenä ko pari vuotta eikä kukhaan ole kirjoittannu jatkokoulun eksaamii kainun kielelä, tyhä suomeksi. Nyt het haluthaan tiettäät miksi. Yksi teoria oon ette oppilhaat saađhaan enemän opiskelupoengii ko het opiskelhaan suomee vierhaana kielenä. Piian se häytyis anttaat opiskelupoengii kainun kielestäki?

Tromssan universiteetin kainun kielen kursila ei ole niin monta studenttii. Seminaarissa hunteeratthiin mitä universiteetti saattais tehđä intressin lissäämiseksi. Yksi ehđotus oli ette kainun kieli olis osa opettajan koulutusta. Jos tästä tulis totta, meilä saattais muutaman vuođen päästä olla uussii kainun kielen opettaajii. Se olis tärkkee askelet.

Eihään se tietysti ole sikkari ette nuoret valittais kainun kielen vaikka se tarjottais hoppeefađilta. Kielen käyttäminen oon ittestä kiini. Met emmä saata ođottaat ette kielen laskettais meile sylhiin, sen siet häyđyt ottaat ja hakkeet itte. Ja työ oon tehtävä itte, ko met ittehän sitä aijoma puhhuut. Sie et tarvitte puhhuut perfektisti mutta se oon tärkkein ette sie kuitenki puhut – ja kirjoitat kans, mielelä sosiaalisessa meediassa.

Siksi sanoma näin: Jos sie halluut elästyttäät kainun kielen, sie häyđyt alkkaat omasta ittestä. Kukhaan toinen ei saata päättäät tätä. Se oon sinun käsissä. Kieltä häyttyy käyttäät. Jos sie ymmärät tämän mitä tässä seissoo, sie ymmärrät jo paljon.

____________________________

 

BEGYNN MED DEG SELV!

Revitalisering av språk er ikke en lett øvelse. I alle fall ikke revitalisering av et språk som er så utdøende at det ikke lenger overføres fra foreldre til barn som førstespråk.

Under revitaliseringsseminaret i Tromsø sist måned kom det mange interessante innspill og forslag til tiltak for hvordan en kan gå sammen for å redde det kvenske språket.

Heving til nivå III i det europeiske språkcharteret er et tiltak de fleste var enige om er et viktig grep. En statusheving vil gi viktige ressurser slik at en kan sette inn trøkket der det trengs mest, nemlig for de yngre generasjonene. Et språk kan ikke regnes som levende dersom ikke barna bruker språket sies det, og en statusheving vil gi sårt tiltrengte ressurser til undervisning.

Revitaliseringsforsker Annika Pasanen fastslår at det kreves mye arbeid og ressurser for å få liv i et språk som er så nært døden som kvensk. Noen timer med kvensk i barnehage og grunnskole i uken er ikke nok for å revitalisere og holde liv i et språk. Det sies at språkreir og språkbad er den klart den mest effektive måten å revitalisere et språk på, og barn bør «bades» i språket noen timer hver dag. Og i og med at det knapt finnes foreldre som snakker kvensk selv, må dette skje i barnehage og på skolen.

Språkreirprosjektet til Kvensk Institutt – Kainun Institutti og Norske Kveners Forbund – Ruijan Kveeniliitto kommer sånn sett som bestilt. Det å bruke språkforbilder til å besøke barnehager for å snakke kvensk med barna, samt hjelpe barnehageansatte til å bli trygge på det kvenske, faller rett inn i det revitaliseringsforskere sier er tiltak som nytter.

Utdanningsdirektoratet kan fortelle om stort frafall fra faget finsk som andrespråk, og til nå har ingen elever i den videregående skolen avlagt den avsluttende eksamen på kvensk. Kun på finsk. Nå ønsker de å finne ut hvorfor. Teorien er at mange ungdommer heller velger finsk som fremmedspråk framfor finsk som andrespråk på grunn av studiepoeng. Kanskje kan et såpass enkelt grep som å tilby kvenskelevene studiepoeng være et viktig bidrag i revitaliseringsprosessen? Heller ikke kvensktilbudet på Universitetet i Tromsø har horder av studenter, og under revitaliseringsseminaret sa universitetet at de nå skal se på hvilke grep som kan gjøres for å øke interessen. Et forslag var å tilby en kvensk som en del av lærerutdanningen. Dersom dette blir realisert, har vi om noen år forhåpentligvis nyutdannede lærere som kan undervise i kvensk. Det hadde vært et viktig skritt på veien.  Men nå er det jo ikke sikkert at det finnes ungdommer som velger kvensk, til tross for tilretteleggingen. Når alt kommer til alt så er det jo opp til en selv om en vil ta i bruk språket. Like mye som en ikke kan forvente at språket skal bli lagt i hendene våre. En må ta språket tilbake selv. Det er tross selv som må gjøre arbeidet. Det er vi som må bruke språket.

En behøver ikke å snakke perfekt kvensk. Det viktigste er at språket tas i bruk. Både muntlig, men også skriftlig. Og gjerne på sosiale medier.

Siksi sanoma näin: Jos sie halluut elästyttäät kainun kielen, sie häyđyt alkkaat omasta ittestä. Kukhaan toinen ei saata päättäät tätä. Se oon sinun käsissä. Kieltä häyttyy käyttäät. Jos sie ymmärät tämän mitä tässä seissoo, sie ymmärrät jo paljon.