Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

«Det er et tap for ytringsfrihet og demokrati dersom kritikkverdige forhold går ubelyst hen», skriver Ruijan Kaikus redaktør i denne mai-lederen. Se lengre ned i saken for kvensk oversettelse.

 

I boktrykkingens barndom var det en kort stund mulig å lese samtlige bøker som ble trykket og utgitt. En totaloversikt som nå, gitt dagens skrivekløe, er umulig inntil det utenkelige.

Likedan med kvensk litteratur. Det er ennå mulig å holde tritt, altså sluke unna det allerede utgitte og plukke med seg det som fortløpende utgis, men prøv samme øvelse om et par, tre generasjoner.

Samme bilde gjelder for Ruijan Kaiku og kvensaken. Vi har før hatt som målsetting å få med oss alt som rører seg, og lar oss stadig forlokke av tanken om å få med det aller meste. Samtidig ser vi den nærme seg, dagen da det blir uråd fordi for mye foregår.

Årets Kvenfolkets dag er et godt eksempel. Det skjedde rekordmasse, på rekordmange steder. Skulle vi som avis snappet opp og meldt videre alle hilsninger og alt som ble skrevet og sagt i anledning dagen, ville vi knapt hatt tid til å gjøre noe annet. Da ville Ruijan Kaiku blitt redusert til en meldingstjeneste, populært kalt sosiale medier eller i beste fall et slags kvensk NTB.

Som redaksjon ønsker vi å presentere våre egne bærende saker, naturligvis iblandet alt det som til enhver tid må videreformidles idet informasjon ut til folket også ligger i vårt samfunnsoppdrag. På den store dagen ønsket vi dessuten å delta der ute, blant feststemte folk, på de arrangementene redaksjonen evnet å rekke over. Vi var til synlig til stede i Bergen, Tromsø, Storfjord, Nordreisa, Alta og Vardø, noe vi er godt fornøyd med selv om kongstanken stadig er å være til stede over alt.

Men, det er et men. I en tid hvor kvensaken vokser seg så omfangsrik og så mangslungen at full oversikt er uråd, er vi i økende grad avhengige av at våre lesere tar kontakt med det de har på hjertet. Hyggelig saker, så klart, men også trasige ting. Et godt eksempel var i forrige utgave, da Andreas Collins fra Nordreisa og Oslo kontaktet oss om det han oppfattet som kritikkverdige forhold (se ruijan-kaiku.no 14. mars 2023: «Sinnet i meg eksploderte da jeg så innlegget»). Og selv sto åpent fram om det. Slik også Svanhild Wilhelmsen fra Børselv gjorde, da hun for et år siden sa fra om det hun oppfattet som kritikkverdige forhold (se ruijan-kaiku.no 2. mai 2022: – Utrolig uklokt av NKF).

Vi i Ruijan Kaiku er ikke tankelesere, vårt samfunnsoppdrag knyttet til å avdekke og synliggjøre kritikkverdige forhold lar seg vanskelig løse uten åpne kilder, folk som velger å si fra. Det er et tap for ytringsfrihet og demokrati dersom slike forhold går ubelyst hen, fordi ingen tok ubehaget ved å stå fram.

Det er viktig å melde videre triviell og trivelig informasjon, men Ruijan Kaiku vil mer. Vi vil være til stede for våre lesere i finvær og uvær, i tykt og tynt. Til det trenger vi din hjelp. At du sier fra.

Riktig god vår og forsommer.

 

Muistele meile

Kirjapräntin lapsuuđessa oli vähäsen aikkaa semmoinen tila ette se oli mahđolinen lukkeet kaikki kirjat mikkä präntäthiin ja annethiin ulos. Nykypäivän kirjatoukale semmoinen oon kokonhansa mahđoton.

Samhaan laihiin oon nyt kväänin kirjalisuuđen kansa. Vielä se oon mahđolinen seurata sitä, eli ahmiit  kaiken mitä jo oon annettu ulos, ja kansa sen mitä koko aijan annethaan ulos, mutta freistaapa tehđä saman parin, kolmen sukupolven pörästä.

Samhaan laihiin on kansa Ruijan Kaijun ja kvääniassiin kansa. Ennen meilä oli meininkinnä ette saama myötä kaikki mitä oon menossa, ja vieläki meitä kyllä houkuttaa ajatus ette saisima haavhiin kuitenkin melkhein kaiken. Samala näjemä ette se aika likenee ette se oon mahđoton sillä ko niin paljon tapattuu.

Tämän vuođen kväänikansan päivä oon tästä hyvä esimerkki. Se tapattui enämen ko koskhaan usheemassa paikassa ko koskhaan. Jos meiđän aviisi olis napanu ylös ja ilmoittannu etheenpäin kaikki tervheiset ja kaiken mitä kirjoitethiin ja sanothiin päivän takia, meilä ei juuri olis ollu tillaa mihinkhään muuhun. Silloin Ruijan Kaiku olis ollu pelkkä ilmoituspalvelu, saattais sannoot sosiaalinen meedia, parhaimassa taphauksessa yhđenlainen kväänin NTB.

Meiđän redaksuuni halluu ottaat framile assiita mikkä meiđän mielestä oon tärkkeet, ja siinä samassa kukasennaki aikana tietenki jakkaat ihmisille tiettoo muistaki assiista, se kansa kuuluu meiđän yhtheiskuntatehtävhään. Sinä suurena päivänä halusimma vielä olla myötä juhliiviitten ihmisten joukossa niissä juhlapaikoissa mihin redaksuuni vähänkhään kerkes. Met olima paikala Perunassa, Tromssassa, Omasvuonossa, Raisissa, Alattiossa ja Vuoreassa, ja siihen olema tytyväiset vaikka meilä oon kuningasajatuksena tasan olla myötä kaikkialla.

Mutta, siinä oon yksi mutta. Tämmöisennä aikana ko kvääniassii oon kassuumassa niin isoksi ja monenlaiseksi ette täysi ylinäkymä oon mahđoton sauttaat, met tarttema enämen ja enämen ette meiđän lukkiijat ottaavat meihin kontaktii niistä assiista mitä heilä oon syđämellä. Somista assiista, se oon selvä, mutta kansa värremistä assiista. Hyvä esimerkki tästä oli viimi numerossa missä Andreas Collins Raisista ja Uslusta otti meihin kontaktii assiintilasta mikä hänen mielestä oli huono (katto ruijan-kaiku.no 14. marsikuu 2023 «Sinnet i meg eksploderte da jeg så innlegget»). Ja oli siinä itte assiista aukkein. Ja niin ko kansa Svanhild Wilhelmsen Pyssyjovesta teki ko hän vuosi aikkaa muisteli assiista mikä hänestä oli väärin (katto ruijan-kaiku.no 2. maikuuta 2022: – Utrolig uklokt av NKF).

Met Ruijan Kaijussa emmä pysty lukemhaan ajatuksii, meiđän yhtheiskuntatehtävää paljastaat ja tehđä näkkyyväksi assiita mikkä oon huonosti, oon paha totteuttaat ilman aukkeimiita lähtheitä, ihmissii jokka muistelhaan niistä. Sananvaphaus ja demokratii kärssiivät jos semmoiset assiintilat ei tule framile sillä ko kukhaan ei halluu ottaat päälens sitä epäkiitolista tehtävää ette muistelis niistä aukkeimesti.

Se oon tähđelinen muistela pienistä ja somista assiista, mutta Ruijan Kaiku halluu enämen. Met halluuma olla meiđän lukkiijoitten myötä hyvässä ja huonossa säässä, isoissa ja pienissä assiissa. Siihen met tarttema appuu sulta. Ette sie muistelet meile.

Oikhein hyvvää kevättä ja kevätkessää.