Tegning/piirustus: Wilfred Hildonen

 

SMÅFOLKET VISER VEI

Tre barnehager i Porsanger tilbyr kvenske språkreir, en satsing med direkte målbar suksess; på skolen velger stadig flere eks-barnehagebarn kvensk som andrespråk. Bærtua Barnehage under Saarela AS har kommet lengst. I skrivende stund er sløyfen just klippet for egen kvensk avdeling. Landets første og en fanfare fortjent. Det måtte en privat barnehage til for å brøyte vei, vi gratulerer og håper kommunale kolleger ser seg til siden.

Men kvenene har økonomiske våkenetter; må språkreir og annen kvensk barnehagesatsing legges ned? Det står på penger fra staten, og da spør vi retorisk; dersom det skulle være slik at kven-minister Monica Mæland (H) ikke syns Bærtua og dem fortjener midler, hvilket prosjekt er da bra nok?

Se dette i lys av den strake pekefinger Europarådet har rettet mot oss, her fra rapporten hvor de ber Norge snarest, sitat «intensivere innsatsen for å utvikle kvensk språkopplæring ved å utvide tilbudet med kvenske språkreir og kvenske barnehager.»

Kvenske språkreir har fått midler, men kun som kortvarig prosjekt. Permanente midler savnes, og vi kunne skjønt ytterligere statlig nøling dersom saken gjaldt kvenske avdelinger og språkreir på gamlehjemmet, men her snakker vi satsing rettet mot folk med et ensifret antall lys på bursdagskaken. Folk vi mener er de rette å satse på hvis man mener alvor med å få det kvenske trygt vinket inn i framtiden.

Bærtua melder at det hele hadde vært uråd uten innsatsen fra fagfolkene ved Kainun institutti, kvensk institutt. Og like umulig uten foreldre som modig og moderlig har oppmuntret og støttet kvenske valg. Og de ansatte, som tross ulike grader av språklig vaklevorenhet har støttet seg til sitt solide pedagogiske fundament, og på strak arm tatt utfordringen; her snakker vi kvensk.

Kvenske hverdagshelter? Se til Porsanger.

 

PIKKUVÄKI NÄYTTÄÄ TIEN

Kainun kolme lastentarasta Porsangissa oon menestynheet hirmuisen hyvin; selkkee seuraamus siitä oon ette yhä usseemat alakoululaiset valithaan koulussa kainun kielen toiseksi kieleksi. Saarelan lastentaras – mitä ruijaksi käskehtään Bærtua – oon eđeläkävviijä. Siellä oon justhiin aukaistu aivan oman kainunkielisen osaston, ensimäisen koko maassa. Soitama fanfaarin! Privaatti lastentaras oon aukaissu tien, met onnittelema ja toivoma ette komunaaliset lastentarhaat seurathaan pörässä.

Mutta se oon huoli siitä riittääkö raha; häyttyykö kielipesän ja muun kainunkielisen aktiviteetin lastentarhaissa lopettaat? Anttaako valtio rahhaa? Met kysymä: Jos kväänitten ministeri Monica Mæland (H) meinaa ette Bærtuan lastentaras ei tarvitte rahhaa, niin mikä prosjekti sitte oon tarpheeksi hyvä?

Europan raati näyttää meitä etusormela aivan suorasti: Uusimassa raportissa raati kirjoittaa ette Ruija häyttyy «intensiveerata insatsii kainun kielen opetuksen kehittämiseksi lissäämällä kainunkielisten kielipessiin ja lastentarhaitten määrää.» (meän allepriimustus)
Kainun kielipesä oon saanu rahhaa, mutta tyhä lyhykäisen aijan prosjektina. Pyssyyvvii varroi ei ole annettu. Met ymmärtäisimä jos staatti olis epävarma ja eppäilevä jos rahhaa hajettais kvääninkielishiin osastoihin ja kielipeshiin vanhoittenkođiissa mutta nyt oon kysymys väjestä jonka syntymäpäiväkakossa oon tyhä muutampi kynttil – juuri siitä väjestä mihiin oon satsattava jos se oon meininki ette kväänin kieltä kuulee tulleevaisuuđessaki.

Saarelan lastentaras praamaa Kainun institutin faakiväkkee. Ilman heiän kompetanssii tästä ei olis tullu mithään. Taras praamaa kans lasten vanhimiita jokka rohkeesti valithiin kväänin kielen ja oon olheet lasten tukena. Ja ommii työntekkiijöitä! Vaikka heän kielitaito oon vaihetellu, het oon sitoutunheet ja seuranheet pedagoogista fundamenttii. Het otethiin haastheen vasthaan: Met puhuma kvääniä täälä!

Olekko hakenu kainulaissii arkipäivän sankariita? Kattelepa Porsankhiin päin.