Solidariteten er gjensidig • Solidaarisuus oon moleminpuolinen

Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

«Det er neppe uten grunn at Muotka på vegne av sitt folk håper på solidaritet og vennskap.» Ruijan Kaikus leder for mars.

 

«Muotka var glad for at vi var der og ønsket oss velkommen tilbake – også hvis vi skulle ha behov for hjelp til noe.»

Ordene tilhører Jan Erling Persen, styremedlem i Norske kveners forbund. Han sa dem utenfor Sametinget i Karasjok i mars i år, etter å ha blitt invitert dit av sametingspresident Silje Karine Muotka. Vennskap og solidaritet mellom kvener og samer, var de to enige om. Den enigheten har vår fulle tilslutning.

Vi takker Muotka for hennes utstrakte verdde-vennskapshånd til kvenene og skogfinnene, og gir tommelen opp til NKF som ble med på håndtrykket. Vi sier som alltid nei til den inngrodde ideen om at egen minoritet – egen kultur og eget språk – best bygges på bekostning av andres. Vel kan man innvende at det pågår en konkurranse om samfunnets gunst og midler, men i så fall bør man som et minimum opptre sportslig og la være å tråkke av hverandres staver.

Døra svinger begge veier. Også kvenfolket er mer enn «bare noen finlendere som tyvfisker i elvemunningen», som vi ved et tilfelle hørte holdningen til kvenene bli spissformulert.

Men, kan man si, det er verst å være kven. Tungt å få ting til, for lite penger, for få hender, for dårlig tid. Det stemmer, men er det en dans på roser å være same? Det er neppe uten grunn at Muotka på vegne av sitt folk håper på solidaritet og vennskap.

I Finnmark brygger det opp til spisse torner og mer splitt-og-hersk. Der satser nemlig myndighetene på at folkeviljen skal kneble den samiske stemmen slik at fylket kan teppelegges med vindmøller. Bakgrunnen er varslet kraftkrise. Dette fordi Equinors allerede smekkfulle pengebinge er best tjent med å elektrifisere gasskraftverket Melkøya ved Hammerfest med hverdagsstrømmen til folket i nord. Deler av strømmen? Nei, all strømmen. Den folk bruker til å varme huset sitt, ha liv i gatelysene og drifte bedriften. Politikerne burde tatt til vett, men som kjent, pengebingen rår.

Den samiske stemmen – i alle fall den vi tradisjonelt har hørt til nå og med høyde for egne svin på skogen i form av overmotorisering av så vel reindrifta som høstingskulturen – har etter vår oppfatning sjelden stått i veien for industri og utvikling.

Grunnen er at vi innerst inne og av prinsipp bør å si nei til industri og utvikling som terroriserer og splitter og ødelegger folk og natur. En prinsipiell holdning til industri og utvikling som flere enn samer og kvener burde stå ved, uavhengig av politisk utpressing og avsindig strømpris.

Ganske enkelt fordi solidaritet mellom mennesker uten solidaritet også med moder jord og hennes natur – er uten bakkekontakt og bærekraft.

 

Solidaarisuus oon moleminpuolinen

«Muotka oli iloinen ette met tulima tänne, ja toivotti meiđät uuđestiki tervettulheeksi – jos met vaikka tarvittisima heiltä appuu jossaki assiissa.»

Sanat lausui Jan Erling Persen, joka oon Norjan kvääniliiton styyrin jäsen. Se sanoi net sanat Kaarasjovessa Saamentingan ulkopuolela tämän vuođen marsikuussa, jälkhiin ko Silje Karine Muotka oli hänen sinne kuttunu. Net olthiin yhtä mieltä kvääniin ja saamelaisten keskinäisestä ystävyyđestä ja solidaarisuuđesta. Ja sammaa mieltä olema metki.

Met kiitämä Muotkaa ko se siihen laihiin oijensi väärttiystävän käđen kvääniile ja mettäsuomalaisile, ja nostama peukalon NKL:le ko se otti sen käđen vasthaan. Met emmä koskhaan ole uskonheet – vaikka se oonki tavalinen niin luula – ette oma minoriteettijoukko ja sen kieli ja kulttuuri jotenki hyöđyttäis jos niitä rakenettais toisten kostanuksela. Saattaahan se sannoot ette se oon olemassa yhđenlainen kilpa yhtheiskunnan kuurosta ja varoista, mutta siinäki taphauksessa se häyttyy kuitenki käyttäät ittensä kunnolisesti eikä freistata polkkeeet toinen toisen sivakkasauvan pääle.

Ovi aukkee molemphiin suunthiin. Käänitki oon jotaki muutaki ko «tyhä muutama suomalainen jovensuussa salafiskussa», niin ko olema sen kerran kuulheet kärjistetyksi.

Mutta, saattaa sannoot, se oon värrempi olla kvääni. Vaikkee saađa assiita läpi, rahhaa oon vaanasti, hoppuki oon. Ja tosihan se oon, mutta oonko sekhään ette oon saamelainen, tyhä ette tanssiit ruusuila? Siihen oon sikkaristi omat syynsä ette Muotka oman väjen puolesta pyyttää solidaarisuutta ja ystävyyttä.

Finmarkussaki oon kohisten puhkeemassa terävii piikkii ja enämen hajoita ja hallitte -meininkkii. Sielä esivallat halluuvat ette väki lannistais saamen äänen kuulumasta ja fylkkhiin noustais joka paikkhaan tuulimyllyt. Ja tämä sen takia ette Equinorin nyt jo täppitäyđet raha-arkut saađhaan kaikkiin issoiman hyöđyn ko Meløyan gassivoimarustingin Hammerfestissa elektrifiseerathaan ja sen takia otethaan pithoon pohjalaisten päivälisen virran. Osan virrasta? Ei, kaiken mitä löyttyy. Virran mitä ihmisillä oon ette saatais lämmittäät talon, ette meilä olis katunävöt ja ette saatais triivata firmoi. Poliitikkarit piđettäis tulla järkhiin, mutta niin ko aina, raha-arkku päättää.

Saamen ääni oon – kuitenki se ääni mitä kiini tähän aikhaan asti olema kuulheet, ko heilähän oon oma lehmä kravissa poronhoiđon ja luononvarroin korjuukulttuurin ylimotoriseerauksen haamussa – niin ko se meiđän järkheen anttaa, tyhä harvoin ollu industriaa ja muuta etheenpäinmennoo vasthaan.

Kaiken pohjimainen tinka oon ette met kaikki sisälämmä ja aivan prinsipin takia piđämä sannoot ei semmoiselle industriale ja etheenpäinmenole mikä terroriseeraa, hajoittaa ja tuhhoo ihmissii eli luonttoo. Se oon semmoinen prinsipillinnen ajattelemisen malli suhtheessa industrihaan ja kehityksheen minkä muutki ihmiset, eikä tyhä saameliaset ja kväänit, piđettäis ottaat pithoon, aivan huolimatta poliittisesta painostuksesta ja mielipuolisista virranhinnoista.

Aivan yksinkertaisesti siitä syystä ette jos ihmisten välinen solidaarisuus ei samala ole solidarisuutta äiti maata ja sen luonttoo kohthaan – se siltä vailuu tođenymmärys ja kestokyky.