Et felles skriftspråk garanterer at alle forstår innholdet på samme måte. (Skjermbilde: Elina Palolas foredrag, Meänkieliseminaari 2020, Kieliarena.com)
Et skriftspråk blir til i overensstemmelse med brukerne. Oversetterne har en viktig rolle.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
I Meänkieliseminaari 2020 snakket Elina Palola, lektor i finsk og litteratur ved Universitetet i Oulu, om hvordan det finske skriftspråket ble til.
1400-luvula Ruottin Öystämaassa eli modernin Suomen alala puhuthiin monta kieltä: Aateliset puhuttiin ruottii, papit latinaa, porvarit tyskää ja rahvas suomee ja suomenruottii.
Helt fram til 1500-tallet var også finsk bare et talespråk, uten tekster. Det var kamp og diskusjoner: Er et bondespråk, som bare allmuen snakket, noe som skulle skrives i det hele tatt? Hvordan skal man skrive det?
Ensimäinen suomenkielinen kirja, ABC-kirja, tuli 1543. Se oli uskonollinen kirja. Sen kirjoitti Mikael Agricola. Hän käänsi kans koko Uuen testamentin suomeksi. Tääpänä häntä käskethään suomen kirjakielen isäksi.
Den første boka på finsk kom ut i 1543, men det tok flere hundre år før finsk skriftspråk begynte å ligne på det vi har i dag.
Mikael Agricola og Elias Lönnrot var to som bidro sterkt i den tidlige utviklingen av språket.
Suomen kielessä vailui sannoi mitä tarvithiin modernissa yhtheiskunnassa ja sen takia Agricola loi ja lainasi 8000 sannaa.
– 60 prosenttii sanoista mitkä Agricola loi 1500-luvula, oon käytössä tääpänäki, Palola muisteli.
Tämmöissii sannoi oon esimerkiksi esikuva, esimerkki, esipuhe, hallitus, juhlapuhe, korkeakoulu, muistomerkki, omatunto, paikkakunta ja pääkaupunki.
Det har vært mange kamper om finsk skriftspråk gjennom tidene, akkurat som vi opplever om kvensk nå for tiden. (Skjermbilde: Elina Palolas foredrag, Meänkieliseminaari 2020, Kieliarena.com)
Oversetterne skaper og utvikler skriftspråket
De måtte skape svært mange nye ord fordi det ikke fantes ord som beskrev det moderne samfunnet.
I følge Palola er slik arbeid helt nødvendig for språkets utvikling, og noe som skjer hele tiden.
– Det er oversetterne som skaper og utvikler skriftspråket. Det er når vi oversetter at vi skaper nye ord og uttrykk som språket tidligere ikke har hatt, sier hun.
– Det er ikke nødvendig å skape nye tekster, det er bra at vi oversetter tekster til det skriftspråket vi holder på å lage.
Palolas og alle andre foredrag på Meänkieliseminaari 2020, kan ses på youtubekanalen Kieliarena, for eksempel her.
Ortografii vaihetteli
Palola muisteli ette vanhaasheen aikhaan ortografii oli kirjaava, eriliikaisesti i, e, ä ja j kirjoitetthiin joskus tyskän, joskus ruottin modelin jälkhiin.
– Oli pitkä aika ko jokhainen kirjoitti niinko itte halusi, ja esimerkiksi ä ja e vaihetelthiin. Sanan kesä saatethiin kirjoittaat käsä, kesä ja kese. Pitkän uu:n niinko sanasa puu kirjoitetthiin w:llä: pw.
Silloin annethiin ulos eniten uskonollissii tekstii, lakitekstii ja virsikirjoi sekä muutampi grammatikki, sanakirja ja almanakkoi.
Vuona 1787 tuli ulos ensimäinen suomen kielen sanakirja. Siinä oli 35 000 sannaa. Kirjassa oli kans arkipäivän puhetta ja kansanrunnoi.
1820-luvula alkoi uusi aika. Elias Lönnrot antoi ulos Kalevalan 1835. Siitä alkoi uusi vaihet suomen kirjakielen kehityksessä.
– Silloin tapattui paljon ja noppeesti, Palola muisteli.
Moderni suomen kirjakieli alkoi kehittymhään 1870.
Kuitenki vasta 400 vuuen jälkhiin suomen kieli oli tasavertainen ruottin kielen kans.
Ensimäinen suomenkielinen teksti 1400-luvula
Suomi oli Ruottin Öystämaa (ruottiksi Österland) 1400-luvule asti. Hallintokieli oli ruotti.
Österlannissa oli kuusi regioonii: Östernordland, Tavastland, Finland, Nyland, Savolax ja Karelen eli Pohjanmaa, Häme, Suomi eli Varsinais-Suomi, Uusimaa, Savo ja Karjala.
Österland og deler av Sverige og Norge under unionstiden.
Joitaki paikannimmii oli kirjoitettu suomeksi mutta muutoin suomee kirjoitetthiin hyvin vähän. Tutkiijat meinathaan ette vanhiin suomenkielinen kokonainen lause, minkä oon kirjoitettu ja mikä oon säilyyny, oon nuoin vuuelta 1450:
“Mijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda.”
(Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida.)
Turun pispa oli sanonu tämän tyskäläiselle vierhaale, ja tämän oli kirjoitettu ylös vierhaan reissumuisteluksheen. Muistelus löytyi Nürnbergin kaupungin biblioteekista.
