Illustrasjonsfoto: Maureen Bjerkan Olsen
Pekka (Peter) Kujala jobber som misjonær på Nordkalotten, og har igjen skrevet noen trøstens ord for lesere av Ruijan Kaiku. Overskriften betyr høstdepresjon, men selv i en mørk tid fins det også lys og håp, lyder Kujalas trøst.
Peter Kujala
Peter Kujala. (Foto: Privat)
Nyt syksyn synkkä pimeys leviää, pitkät varjot valtaavat ahdistuneet sydämmet. Viimeiset lehdet luovuttavat, menettävät värinsä, muuttuvat tummanruskeiksi, tuulenpuuska ja paljaat mustat oksat ulottuvat pahaenteisesti tummuvaa taivasta kohtaan.
Maailma on tulessa. Putin, pandemia, ilmasto ja talous uhkaavasti ryntää tuhoa kohti. Kolme kuukautta joulun valoisa lohdutus, kimaltelevassa kynttilässä ja ylhäällä tähti loistaa, joka kantaa viestin Pelastajasta. Mutta mikä pelastaa nyt, kun kesälomaan on 9 kuukautta? Sinivalkoisessa maassamme monet kärsii mielisairautta, vaikka kuinka tutkimukset sanovat «maailman onnellisin kansa». Mutta todellisuus paljastaa toisin, kun 400 000 on alkohoolin vallattuna, kun 300 000 käyttää vuosittain huumeita tai 120 000 kuukausittain, kun lähes 25% kansasta kärsii mielenterveyden häiriöitä, varsinkin nuoret. Voit «googlata», tarkistaa tiedot. Tämä paljastaa suomalaisen todellisuuden, alkohooli ja huumeet. Ovatko he kestävä ratkaisu, pelastus? Ei, vaan «valtatie helvettiin».
Lue lisää: En fordrukken akademiker finner Gud
Mikset kokeilisi vanhan kansankodin muinaista reittiä? Millä tavalla? Pitäkää nyt tiukasti kiinni maallisesta hatusta, osoitan lipussa olevaa ristiä; Raamattua ja kahden tuhannen vuoden perinnettä, jotka antoivat rauhan mökeissä, rauhaa perheissä, turvallisuutta ja lämpöä. Siis Vapahtaja Jeesus Kristus, jonka mainitsimme. Kun Hänen annettiin hallita vähäsen maassamme ja sydämissämme, silloin uutiset eivät olleet kauhujen kabinetti, jossa on jatkuva kurjuuden ja kärsimyksen järjetön luettelo joka syöksyy pohjattomaan pimeyden kuiluun. Silloin moraali, etiikka ja rehelliset kättelyt olivat normi, eivät kirosanat. Terve järki ja etiketti itsestään selvä asia nuoresta lähtien, samoin vanhuksilla ne hienot ja harmaat.
Potkaisimme ulos Rauhanruhtinaan, emmekö kutsu häntä takaisin, pyydetään anteeksiantoa ja armoa ihmisille, maalle, itsellemme? Nyt kun syksyn pimeys uhkaa tukahduttaa viimeisenkin heikosti välkkyvän valon liekin ja suuri masennus vyöryy yllemme…
