Taidetta kevhäästä syksyyn

Sole matka eikä mikhään autolla Tromsasta Suomen Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Sole ko hurauttaa sinne, väli oon 600 kilometriä taikka 370 miiliä ja aikaa mennee suoriksi ajaen seittemisen-kaheksan tiimaa. Mutta se kannattee vähän pysähellä välilä, sillä sielä oon rohki paljon nähtävää kaikile, mutta eritotenki niille jotka oon triivastunheet taiteeseen. Muoniosta ko kääntyy kantatie 79:lle, niin ensimäinen taide-etappi oon heti Rauhalan kylän jälkhiin, Pöntsössä.

Heidi Rannisto-Jolma

 

Raekallion Reijo oon pitkän uran tehny maalari. Hään arvelee, ette maailmalla oon jo pitkälti 2600 taulua. On ostettu mailman kaukasimpia kolkkia myöten, Reijon tauluja löytyy Suomen ja Pohjoismaiden lisäksi Ranskasta, Hollannista, Ameriikan mantereelta ja Austraaliastakin. Maalaaminen alko 1968, kaheksantoista vuotiaana, noin niinko vähän vakavammin. Reijo oon pruuvannu kaikenlaisia tekniikoita. Galleriasta löytyy joka lajia: oon akvarellia, öljyväritöitä, litografioita, puupiirrostekniikalla tehtyjä töitä. Ripustus muuttuu aina ko syntyy uusia töitä ja toisia lähtee.
Pöntsön Galleriassa on tarjolla taulujen lisäksi kahvia ja pullaa, saattaa syödä ja yöpyäkin. Voi tulla yksin tai isomman roikan kera. Isommat ryhmät ja syömiset häätyy tietenki tilata etukäteen. Jos taide ei innosta, niin gallerian arkkitehtuuri ja ympäröivä luonto saattaa osoittautua kiinnostavaksi. Talo oon kaheksankulmainen, vieressä oon piskuinen lampi, jossa kevhäällä joukhaiset uivat, ja Levi-tunturi häämöttää taustalla.

Kittilä
Kittilän keskustaajamassa oon monta paikkaa. Ollilanojantieltä löytyy taiteilija Briitta Sibakow-Mansikka, muutaman sadan metrin päässä päätiestä. Hän kuvaa töissään Lapin luontoa ja elämää. Työt ovat esittäviä kuvia tai kuvakollaaseja, akvarelleja, akryyli- ja öljyväritöitä.
Mutta – Kalervo Palsa, Kittilän ”tuhma” poika viettelee ja palkitsee: värejä ja vimmaa ja julistusta! Ateljeen seinät ovat täynnä kuvia, mutta kotiolot kauhistuttavat hieman. Täälä oon häätynyt olla sietämättömän kylmä talvella. Kaikesta raadollisuudesta huolimatta taiteilijan lahjakkuus nousee keskiöön. Käyntiä ei tarvitse katua. Palsan museo on auki kesäkuusta syyskuun loppuun.
Kivenheiton päässä Palsasta oon Einari Junttilan kotimuseo. Terttu Junttila, taiteilijan tytär, itsekin taiteilija, kutsuu lempeästi sisään. Tämä oon koti ja tämä oon museo, kunnianosoitus isälle ja hänen taiteelleen. Tuntuu ette ko Einari Junttila olisi aivan vasta lähteny huohneesta. Lapin maisemat vangitsevat ja Einari Junttilan taiteen valot ja varjot jatkavat elämää katsojan sydämessä. Museo oon yleisölle avoin torstaisin ympäri vuoden, ja muina aikoina sopimuksen mukaan.

Reitarin Kaukonen
Särestöniemen museo oon ainoa, joka oon vähän sivussa päätieltä. Vaikka kuulu ja omintakeinen taiteilijapersoona ei ole enää toivottamassa vieraita tervetulleeksi, niin Reitarin henki ei ole paikkaa jättänyt. Reitari seisoo tästä syksystä alkaen pronssipatsana Särestössä. Patsas oon tsekkiläissyntyisen kuvanveistäjä Sonja Vectomovin käsialaa ja valutyön oon tehnyt taidevalaja Erkki Liukkonen. Patsas oon deponointi Kauko Sorjosen säätiön kokoelmasta. Särestön hurma oon Ounasjoessa, erämaan tunnussa, ympäröivässä luonnossa ja tauluissa. Tänne häätyy tulla uudesti! Ko Kaukonen jää taakse, niin mieleen tulee, ette Kittilän rikhaus ei ole vain tunturi, vaan luovat voimat!

Muonio-Kittilä-Rovaniemi-taidetien kruunaa Korundi
Kantatie 79 päättyy Rovaniemelle, ja siellä oon kultuuria tarjolla joka lähtöön. Arktikum, tiedekeskus ja museo sekä Pilke, Metsähallituksen tiedekeskus tekevät pohjoisen ulottuvuuden näkyväksi, kosketeltavaksi ja koettavaksi. Taiteenystävä suuntaa kuitenkin ensin taidetalo Korundiin. Uusinta uutta, suomalaista nykytaidetta ja peruskokoelmia, musiikkia ja työpajoja oon tänä syksynä tarjolla. Ja jos sisällä käyskentely kyllästyttää, niin patsaita ja muistomerkkejä riittää energiselle kävijälle. Ruska hehkuu tauluissa ja maisemassa. Kulttuurimatkailijan sydän on täynnä ja kiitollinen.