Takk til alle som deltar • Kiitos kaikile kekkä olthiin myötä

(Illustrasjon: Wilfred Hildonen)

 

 

TAKK TIL ALLE SOM DELTAR

I fjor høst utlyste Ruijan Kaiku en konkurranse: Hvem har den beste kvenske kulturmarkøren? Ta bilde av tingen, skriv noen ord og send til redaksjonen.

Tross gledelig mange og gode bidrag melder juryen at de kom pent i mål, vel forlikt om hvem som fortjente pallplassene. I denne avisa kan du derfor lese om de utvalgte bidragene, og høre fra dem som stakk av med premiene.

Samtidig er vi fristet til å gi følgende værmelding; overhengende fare for ny konkurranse. Kan hende allerede til høsten, i en eller annen form, så her er det bare å dyrke din favorittsyssel gjennom sommeren, hva enten den er strikking, skinnarbeid, kvenbakst eller smykkemakeri. Siden også vår kommende konkurranse trolig blir uten krav om at folk må ha produsert tingen selv, er den velegnet også for deg som kun liker å fotografere. Så lenge du fotograferer kvenske ting og tang, det kravet står vi fast ved.

På narredagen 1. april kjørte Ruijan Kaiku saken kalt «Ny giv for kvensk joik.» Heldigvis var det noen som gikk på limpinnen, fordi saken fra vår side også hadde et seriøst budskap. Et budskap vi håper er til både bekymring og grubling: I motsetning til samisk mangler som kvenene et virkelig unikt, kulturbærende musikalsk uttrykk. Spørsmålet er derfor – uten å rappe joiken – om det på lengre sikt kan være mulig og ønskelig å jobbe fram et slikt unikt, kvensk musikalsk utrykk?

Her som for utvinning av kulturmarkører flest er det kun en ting å gjøre; kvenene må i fri fantasi samle seg om oppgaven, altså idémyldre. Hva ønsker vi for kulturen vår, i framtiden? Og hva er det ideelle, dersom vi kunne ønske oss hva som helst?

Hvis det ideelle er å utvinne et unikt, kvensk musikalsk utrykk, ja så kan vi alltids klare å nå målet, bare målsettingen er langsiktig og delmålene mange.

Det kan la seg gjøre, selv om ideen i 2019 framsto som både rar og utopisk og ved første øyekast mistenkelig nær en 1. aprilspøk.

 

KIITOS KAIKILE KEKKÄ OLTHIIN MYÖTÄ

Viimi syksylä oli Ruijan kaijussa kilpa: kenelä oon paras kväänin kulttuurimarkööri? Se oli sen ympäri ette sie häyđyit ottaat kuvan assiista, kirjoittaat pari sannaa ja lähättäät redaksjuunile. Met saatama ilola sannoot ette bidraagit olthiin paljon ja hyvät. Kuitenki jury sannoo nyt ette het oon päästy siivosti moolhiin ja samhaan meininkhiin siitä, kuka oon pallipaikan väärti. Tässä aviisissa sie saatat lukkeet niistä valituista bidraagista ja kuula sen kuka pääsi pois palkinoitten kans.

Varsin halluuma anttaat tämän säävarrauksen;
meiđän yli henkkaa semmoinen uhka ette se tullee uusi kilpa.

Se saattaa olla ette se oon jo ensi syksynä jossaki formussa. Niin se oon tyhä jatkata tehđä sinun favurittihomman kesän läpi, oliko se kutominen, nahkatyö, kväänileipominen tahi korruinteko. Se saattaa arvata ei tulleevassa kilvassakhaan ole sitä vaađimusta ette ihmiset oon itte tehnheet assiin. Niin se kelppaa kans hyvin sinule kuka vain tykkää ottaat kuvvii. Met emmä muuta sitä vaađimusta ette kuvat häyttyvät olla kväänineuvoin ympäri.

1. aprillikuun valetleikissä ajoi Ruijan kaiku assiin jonka nimi oli «Uusi elämä kväänijoikile.» Onneksi olthiin muutamet jokka uskothiin siihen, ko sillä oli kans totinen sanoma. Met toivoma ette tämä sanoma saapi ihmiset hättäilemhään ja ajattelemhaan. Kväänit kaippaavat unikkii musikaalista ilmoittamistappaa joka saattaa kanttaat kulttuurin.

Ilman ette met rappaama joikkii oon sen tähen kysymys: oonko se piđemälä aijala maholista työtelä niin ette se synttyy semmoinen unikki musikaalinen ilmoittamistapa? Ja halluumako met sen?

Tässä häymä tehđä yhđen assiin, niin ko ylheisestiki ko pittää kehittäät kulttuurimarköörit: kväänilä oon pakko kokkoonttuut tämän tehtäävän ympäri ja heilä häyttyy olla vapa fantasi eli aivottuisku. Mitä met toivoma meiđän kulttuurista tulevaisuuđessa? Ja mitä olisi justhiin hyvä jos met saisima toivoot mitä hyvänsä?

Jos tämä oon kehittäät unikin, kväänimusikaalinen ilmoittamistapa niin met saatama sauttaat siihen mihin halluuma. Mooli häyttyy olla semmoinen jota saattaa suunitella pitkän aijan jälkhiin, ja se häyttyy olla paljon pienemppii moolii jokka oon osa siitä.

Se oon maholista tehđä, vaikka tämä ajatus vaikuttaa vuona 2019 joukon viekhaalta ja utooppiselta. Ja ensimäiselä silmänräphäyksellä se oon niin ko 1. aprillivaletleikki.

Kvääniksi kääntäny/kvensk oversettelse: Aili M. Eriksen