Tuomiopäivän kello oon symboolinen kellotaulu minkä avula haluthaan näyttäät kunka likelä aijan loppumista eli koko mailmanloppuu ihmiskunta ellää. Kellon otetthiin käytthöön vuona 1947, kylmän sođan aikana. Silloin se meinathiin ette kello oli seittemän minuttii vaile keskiyö. Se ajatelhaan ette mitä likempänä viisarit oon keskiyötä, sitä suurempi riski oon ette mailma pillainttuu.
Lemmijokilainen kieliopas Liv Annie Johansen käyttää tätä sammaa symboolii ko hän ajattellee kainun kielen tillaa. Hän meinaa ette ennen ko kielipesäprosjektin aletthiin, kväänin kielen kello oli viisi minuttii vaile mutta nyt ko prosjektin oon aloitettu niin toivo oon noussu ja nyt met saatama siirttäät kellon viisarin takapäin, puoli kahtheentoista.
Kainun kielipesäprosjekti anttaa toivoo kainun kielen tulleevaisuuđele.
Viimi 40 vuođen aikana tyhä harva lapsi, jos yksikhään, oon saanu kainun kielen äiđinkieleksi. Ja viimisten 20 vuođen aikana hyvin harvat lapset oon saanheet eđes elläät miljöössä missä puhuthaan kainun kieltä. Sen tähđen se ei ole kummasti ette kainun kieli oon yksi uhatuimista minoriteettikielistä Europassa. Ko lapset ei opi kieltä niin sillähän se kieli kuolee.
Parin viimi vuođen aikana kväänin kieltä oon kuitenki elästytetty ja siiheen oon puhaleltu uutta henkkee. Kielen oon normeerattu ja oon aloitettu erilaissii elästyttämisprosjektii. Hallitus oon sanonu ette se halluu selvittäät kunka kväänin kieltä saatettais vahvistaat ja Porsangissa oon aloitettu kokkeilemhaan kunka kielipesä toimii. Optimismi näkkyy monela tasala.
Kielipesäprosjektille oon annettu rahhaa tyhä kahđeksi vuođeksi. Se oon tietenki selvä ette kielipessää ei haluta lopettaat kahđen vuođen jälkhiin, ja tämän tieđon oon kans annettu viranomaisile. Eihään se käy ette ensin annethaan lapsile mahđolisuus oppiit kieltä vähän ja sitte kielen vietäis heiltä pois. Ihmiset oon innostunheet ja ko kielipesän aloitetthiin, monet vanhiimet oon saanheet silmät auki ja het ymmärethään mitä mahđolisuuksii se anttaa. Uuđet kielipesät saađhaan sikkaristi täytheen.
Prosjektin jatko oon iso haastet ja sen etheen häyttyy tapela Porsangissa mutta kans muuvala niin ette kainulaislapset saatais oppiit kainun kieltä muissaki komuuniissa. Kaikkiin paras olis ette koko lastentaras olis kainunkielinen.
Tämä tietenki maksaa. Ruijan kveeniliitto oon laskenu tämän ja saanu summaksi 162 miljoonaa kruunuu vuođessa. Tästä summasta 40 miljoonaa menis esimerkiksi vanhiimille ette het sais opiskeluvappaata kielen opiskelemisheen. Kveeniliitto oon laskenu ette 200 äittii ja issää sais 200.000 kruunun stipendin vuođessa. Nyt se kuulostaa täyđelisen mahđottomalta mutta piian met tarvittema justhiinsa tämmöissii hurjii ideitä ja sillä laila saama tuomiopäivän kellon viisarit siiretyksi vieläki enämen takapäin.
