Illustrasjon: Wilfred Hildonen
«Manglende muntlig mulighet er lite ideelt, men ingen god unnskyldning for å la være.» Ruijan Kaikus leder mars/april 2021 (kvensk tekst lengre ned i saken.)
Usagt kunnskap
Vi ser en økende interesse for å lære kvensk, og tilsvarende flere som gir opp. I februar i år kunne vi lese om den engelsk-norske musikeren og oppfinneren Lakki Patey, han advarte sterkt mot å rette på folk som prøver å snakke kvensk. Slik «hjelp» er drepen for motivasjon og læring, forklarte han.
Lakki har helt rett. Hva nå, dersom man ønsker å lære kvensk, men ikke våger eller har anledning til å snakke språket? Er løpet kjørt? Vi svarer nei, og her er grunnen:
«Før du kan si ordene, må du først kunne ordene. Og når du først kan ordene, kan du si dem.»
Å snakke språket er med andre ord ingen betingelse for å lære språket. Du kan lese deg til ordene og grunnleggende uttale. Dersom du derimot mangler ordene, får du knapt sagt et kvekk. Derfor er vi skeptiske til muntlig overentusiasme overfor uøvete, en sprellende klokketro på at det bare er å si det. Typisk for en slik lettvint og til dels uempatisk løsning er at vedkommende selv mestrer det som bare skal sies. Overveldet og skuffet faller folk fra.
Din lesing av kvensk må kombineres med to ting. Tålmodighet og tilgivelse. Språklæring er en evig strøm av bittesmå nederlag (ordene du glemmer), måten å takle motgangen på er å tilgi egen følelse av senilitet og tålmodig slå opp ordet.
Hva så, når du har funnet ordet 100 ganger og det stadig oppfører seg som en ål i ørretgarn? Bør du gi opp? Nei. Da finner du det glemte ordet en gang til. På sikt kan du oppleve å lese en setning og virke å «forstå uten å forstå.» Det er underbevisstheten din, den har likevel fanget ålen.
Manglende muntlig øving er lite ideelt, men ingen god unnskyldning for å la være. Faktisk er mye av vår kunnskap usagt. Vi har den, men sier den sjelden høyt. Riktig nok er anledning og mot til å snakke kvensk de dråper som fyller det pedagogiske glasset, men selv uten disse dråpene er glasset likevel ikke halvtomt. Det er halvfullt.
Tid og stunder ordner resten, så lykke til med å lese deg til det fine språket kvensk.
Sanatonta tiettoo
Met näjemä ette enämen ja enämen löyttyy ihmissii jokka halluuvat oppiit kväänii, ja samoten niitä jokka anttaavat alle. Tämän vuođen fepruaarikuussa saatoima lukkeet englantilais-norjalaisen muusikkerin ja keksiijän Lakki Pateyn ympäri, ja hän varas kovasti ette ei piđä korjata ihmisten kieltä ko het freistaavat puhhuut kväänii. Semmoinen ”apu” tekkee lopun motivasuunista ja oppimisesta, hän selvitti.
Lakki oon aivan oikkeessa. Mutta mitä sitte jos halluu oppiit kväänii, mutta ei tohđi eli ei ole tillaa puhhuut sitä? Häyttyykö sitte tyhä anttaat alle? Met vastaama ette ei, ja se oon tämän takia:
«Ennen ko sie saatat sannoot sanat, sie häyđyt ensistä tiettäät net. Ja ko sie tieđät net, sitte sie saatat sannoot net.»
Kielen oppimisen takia sie et tartte puhhuut kieltä. Sie saatat oppiit sanat ja kohta kansa kunka net äänethään siihen laihiin ette lujet net kirjoitettunna. Mutta jos sulla vailuu sanat, et sie sitte kyllä saata sannootkhaan mithään. Sillä met eppäilemmä ette jääräpäinen usko suulisen oppimisen kaiken autuhaaksi tekevhään voimhaan oon väärä. Tyypilistä semmoiselle helppoheikkimäisele ja ymmärtämättömälle ajatukselle oon ette se oon tyhä vain puhhuut, siinä kaikki. Ihmiset petythään ja anttaavat alle.
Sinun kväänin kielen oppimisessa häyttyy olla myötä kaksi assiita: kärsivällisyys ja antheeksiantaminen. Kielen oppimisessa oon myötä jatkuuva virta pikku tappioita (sanat mikkä sie unheetat). Tappioista pärjää ko anttaa ittele antheeksi unheettamisen ja kärsivällisesti kattoo sanan taas uuđesti.
Mitä sitte pitäis tehđä ko sitä oon jo kattonu sanan sata kerttaa, ja taas se potkiskellee ko ankerias tammukkakoukussa? Oonko syytä anttaat alle? Ei. Sitte se oon tyhä hakkeet esile sen sanan vielä kerran. Lopulta saattaa olla niin ette ko lukkee muutaman syntaktin, se havaitteeki ette ”ymmärttää ymmärtämättä.” Se oon alaymmärys mikä kuitenki oon saanu ankerihaan kiini.
Vajavainen suulinen harjoitus ei ole mikhään hyvä assii, mutta ei kans hyvä syy anttaat alle. Tosiassiissa iso osa meiđän tieđoista ja taiđoista oon sanatonta. Meilä oon net, mutta emmä puhu niistä sanoila. Se oon kyllä niin ette mahđolisuus ja rohkeus puhhuut kväänii oon nopat jokka täyttäävät pedagoogilista klassii, mutta ei kuiten klasi ole puolityyhä ilmankhaan näittä nopitta. Se oon puolitäysi.
Aika paranttaa loput, niin ette lykkyy tykö sulle ko lujet ittesti sisäle tähän fiinhiin kväänin kielheen.
