FASCINERT AV KVENSK: Daniel Karvonen, ny lektor i finsk og kvensk, ved Norges arktiske universitet flytter til Tromsø fra Minnesota ved semesterstarten i august. 
ARKIIVIKUVA: LIISA KOIVULEHTO

 

Tromssan universiteetin uusi suomen ja kainun kielen lektori Daniel Karvonen muuttaa Tromshaan aukustikuun puolivälissä.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Universiteetin syyssemesteri alkkaa Tromssassa 14. aukustikuuta.
– Tulen Tromssaan iloisin mielin. Odotan uusia haasteita ja kokemuksia ja kahden uuden kielen, norjan ja kveenin, oppiminen ilahduttaa kovasti, Daniel Karvonen muistelee Ruijan Kaijule epostissa.
Hän oon neljenen polven amerikansuomalainen ja hän tullee Minnesotan universiteetistä Pohjais-Amerikasta.
– Miksi sie halusit Tromshaan?
– Halusin tulla Tromssaan koska kuudentoista vuoden jälkeen samassa työpaikassa oli aika suunnata kohti uusia haasteita ja maisemia, Karvonen kirjoittaa.
Tromssa oon hänele opas entiseltä: Hän asui kaupungissa tutkiijana kolme kuukautta vuona 2009 ja kävi muutampi vuosi sen jälkhiin uuesti Tromssassa.
– Ihastuin Tromshaan ja haaveilin paluusta Pohjoiskalottiin. Olen aina myös haaveillut siitä, että saisin olla tekemisissä uhanalaisen kielen kanssa. Kveenin kieli kiehtoo ja toivottavasti saan olla mukana sen säilyttämisessä ja elvyttämisessä.
– Onko sinula peret matkassa?
– Minulla ei ole omaa perhettä mukana, mutta 13-vuotias kääpiöpinserini Felix tulee mukaani. Se on jo asunut Tromssassa kanssani vuonna 2009 ja matkusti myös Huippuvuorille silloin.

Neljenen polven amerikansuomalainen
Daniel Karvonen oon opettannu suomee kans Amerikan Ruottin institutissa (American Swedish Institute). Tämä oon Minneapoliksen kaupungissa. Kaikki opettaajat esitelhään netissä. Karvonen muistelee nettisivula https://www.asimn.org/node/2133 omasta suomalaisesta syntyperästä: Hänen neljestä isovanhiimiista kolme oli suomalaisten maahaanmuuttaajaperheitten lapsii. Kieli säilyi heilä pitkhään.
– Minun isän ensimäinen kieli oli kans suomi vaikka hän oli jo kolmanen polven ameriikansuomalainen. Ko mie kasusin ylös, mie kuulin paljon suomee mutta opin tyhä muutaman sanan ja lausheen, hän muistelee.
Sitte heilä kävi suomalaissii sukulaissii kylässä jokka sanothiin ette lähe poika Suomheen. Ja hän lähti ja oli Suomessa vuođen vaihto-oppilhaana ja oppi kielen ja kulttuurin. Sen jälkhiin hän opiskeli suomee Minnesotan universiteetissä ja Indianan universiteetissä ja asui Suomessa vielä yhđen vuoden Fulbright-stipendiaattina.
– Mie olen ihastellu ja kummastellu suomen kieltä pienestä pojasta lähtiin ja mie tehen yhä niin, hän sannoo.

– Puhuminen oon tärkkein
Nettisivula kysythään kans hänen opettamistyylistä. Hän sannoo ette tärkkeintä kielen opettaamisessa ja oppimisessa oon puhuminen.
– Lukeminen ja kirjoittaminen ja kuunteleminen oon kans tärkkeet mutta kaikkiin tärkkein oon puhuminen. Mie halluun ette oppilhaat työtelhään kielen kans oppitiiman aikana, kaksin eli isomassa joukossa. Opettaaja oon ekspertti ja koutsi joka saattaa selittäät grammatikkii ja neuvoot opiskelijoita etheenpäin, Karvonen sannoo.