Uusi Paulaharju-kirja oon tulossa

Marjut Paulaharju holder på å skrive bok om farfars kone Jenny Paulaharju. Kuva: Liisa Koivulehto

 

Samuli Paulaharjun pojantytär Marjut Paulaharju oon kirjoittannu kaksi kirjaa isoisästä. Nyt hän kokkoo materiaalii kolmantheen kirjhaan jossa hän muistelee Jenny Paulaharjusta.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Marjut Paulaharju sai viimi vuona Kordelinin apurahan Jenny Paulaharjun biografiin tekemistä varten.

Jennystä oon kirjoitettu ennenki – mm. Aili Simojoki kirjassa Jenny Paulaharju Samulin rinnalla (1987) ja Ruijassa esimerkiksi Venke Olsen ja Salla Taavetti, mutta oon vielä paljon mitä ei ole muisteltu.

– Viiđenen ja viimisen Paulaharju-seminaarin piđettiin Oulussa viime kesänä, ja sen jälkhiin minnuu pyyđethiin tekemhään elämänkerran Jennystä. Mie hunteerasin pari kuukauđen aijan ette jaksanko mie, ko enhän mie ennää mikhään nuori ole, hän toteaa.

Hän alkoi kuitenki työhön siksi ko oon olemassa vielä tiettoo mikä ei ole tullu ulos.

Hänelä oon kotona suuri määrä Jennyn ja isoisän alkupöräissii preivii ja muuta semmoista minkä hän oon saanu isältä Ahti Paulaharjulta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkkiivissaki oon paljon materiaalii Jenny Paulaharjusta mitä ei ole annettu ulos, esimerkiksi hänen reisupäiväkirjoissa.

Kolmas syy mikä vaikutti päätöksheen oon ette kuva Jennyn työstä ja vaikutuksesta oon vuositten aikana vähäsen vääntyny.

– Jokku oon väittänheet ette Samuli Paulaharju alkoi kirjoittamhaan vasta sen jälkhiin ko hän tapasi Jennyn. Hän oli kuitenki kirjoittannu jo kolme suurta teosta ennenko hän kohtas Jennyn. U.T. Sirelius, joka oli kansatietheen professori Helsingin universiteetissa, oli inspireerannu Samulii kirjoittamhaan jo vuossii aikkaa. Se kans väitethään ette Samuli tyhä kirjoitti kirjoi ja ette Jenny kirjoitti puhtaaksi molempien kaikki kenttämuistiinpanot. Mutta dokumentit näyttäävät ette se ei ollu näin, Marjut Paulaharju sannoo.

Hän toivoo ette hän saattaa tuođa esile uutta tiettoo mikä anttaa entistä tarkeman kuvan Jenny Paulaharjun työstä.

– Jenny kirjoitti hirmuisen paljon preivii. Oulun maakunta-arkkiivissa oon tuhanssii preivii mitä Jenny kirjoitti sisarille, veljile ja muile sukulaisile. Mie olen käyny sielä minun miehen kans kaksi kerttaa viimi syksyn jälkhiin, ja olema kuvanheet preivit. Kaksi kameraa kävi koko aijan! hän muistelee.

Kaksi kirjaa Samuli Paulaharjusta

Marjut Paulaharju oon istunu sikkaristi tuhanssii tiimoi SKS:n arkkiivissa, Kansaliskirjastossa, Kansalisarkkiivissa ja Oulun maakunta-arkkiivissa ja hakenu materiaalii. Oulussa oon oma Paulaharju-arkkiivi, ja Kansaliskirjastossa oon esimerkiksi kaikki artikkelit mitä sekä Samuli ette Jenny kirjoitethiin monheen aviishiin.

Ennen digiaikkaa kaiken häytyi hakkeet käsin.

Valokuvat oon Museoviraston arkkiivissa.

– Valokuvvii oon nuoin 8000 ja eninosa oon vielä ilman ulos anttaamatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hän oon kirjoittannu isänisästä kaksi kirjaa. Ruijanrannan reppuherra tuli ulos 1989, ja Monena mies matkalla tuli ulos e-kirjana 2015 ja paperikirjana (Books on Demand) 2018.

Books on Demand meinaa ette kirjaa painethaan silloin ko joku tillaa sen.

Mutta ensimäinen kirjaki oli kans yhenlainen «book on demand»: Ihmiset olthiin pyytänheet Marjut Paulaharjuu kirjoittamhaan biografiin kuulusta äijistä.

Hän oli silloin työssä äidinkielenopettaajana.

– Mie hunteerasin kauvoin sitä: Saatanko mie alkkaat niin suurheen työhöön? Lapset olthiin vielä pienet ja minun mies sai justhiinsa FN-työn Etelä-Amerikasta. Asuima sielä pari vuotta 1970-luvun lopula. Sen jälkheen minun mies sai työn Saudi-Araabiasta ja met muutima sinne. Vasta sielä mie aloin oikhein tođela hunteeraamhaan biografiin kirjoittamista, ja mie aloinki kirjoitustyön sielä.

Hänen miehen sukunimi oon Harju ja hän kirjoitti ensimäisen kirjan tällä nimelä. Tämän jälkhiin hän oon ottanu tyttönimen takaisin.

 

Jenny oli reisussa 20 vuotta

Samuli Paulaharju oon Ruijassa opas ja monet tiettäävät Jennynki. Mutta Samulila oli elämä jo ennen ko hän kohđatteli Jennyn. Hänen ensimäinen vaimo oli Kreeta-Liisa (jonka tyttönimi oli Isokorpi) ja het saathiin viisi lasta. Yksi heistä oli Ahti Paulaharju (1906-1971), josta tuli Marjut Paulaharjun isä.

Samuli Paulaharju oli käsityönopettaaja ja hänelä oli pitkä feeriä kesälä. Hän reisasi kesät Karjalassa ja Lapissa ja antoi ulos mm. kirjat Matkakertomuksia Karjalan kankahilta (1908) ja Kuvauksia Hailuodosta (1914).

Kreeta-Liisa ei ollu myötä näilä reisuila vaan kotona lasten kans. Kreeta-Liisa kuoli vuona 1913, mutta Samuli jatkoi reisaamista.

– Samuli kärsi siitä ette hän jätti lapset kesäksi mutta hänelä oli niin kova halu lähteet. Lapset olthiin kesät milloin missäki, palvelusväjen eli sukulaisten tykönä tahi vanhemat lapset hoiđethiin nuoremppii, Marjut Paulaharju muistelee.

Vuona 1919 Samuli nai Jennyn (tyttönimi Simelius), joka oli opettaaja kuuroin koulussa Oulussa. Jenny oli silloin 41-vuotinen ja Samuli 44. Het alethiin reisaamhaan yhđessä.

 

Molemilla oma reisupäiväkirja

Samuli ja Jenny Paulaharju reisathiin vuosina 1920–1942, ensin Lapissa ja Ruijassa ja sen jälkhiin Pohjanmaala. Jenny oli siis reisussa yli kaksikymmentä vuotta.

– Sekä Samuli ette Jenny kirjoitethiin reisupäiväkirjaa. Se oon viekas: Kyllä niissä oon aivan erilaiset muistelukset! Samuli puhutteli miehii ja Jenny puhutteli vaimoi. Ja Samuli kirjoittaa ette het kulkivat kolme peninkuormaa ja het kohtas sen ja sen ihmisen. Jenny kirjoittaa ette sattoi hirmuisesti ja oli raskas kävelä.

Hän muistelee ette Paulaharjut viivythiin Pyssyjovessa viikon aijan kesälä 1934. Jenny kyseli ja praati kyläläisten kans ja Samuli keikkui vaaroitten päällä ja maalasi.

–  Jenny oli piian löytäny hyvän informantin Pyssyjovessa ja siksi het viivythiin niin kauvoin, Marjut Paulaharju arvelee.

Reisupäiväkirja oon SKS:n arkkiivissa.  Paulaharju kirjoittaa Pyssyjoven notaatiissa muun muvassa vaatheista, tortiista, langoista kankhaista, färjäämisestä sekä nahkan parkittemisesta ja muokkaamisesta.

– Se oon laskettu ette Jenny teki kahđenkymmenen vuođen aikana nuoin 5600 notaattii eli Jennyn osa kaikista notaatiista oon nuoin viiđenes. Se oon tietenki joksiki vähän mutta Jenny puhutteli vaimoi ja lapsii, ja sillä hän sai erilaista tiettoo ko Samuli, Marjut Paulaharju toteaa.

 

 

 

 

 

 

 

Tutkimusobjekti

Jenny asui Oulun Tuirassa kuolemhaan saakka, vuotheen 1964. Marjut Paulaharju oli silloin kans oululainen, ja niinko monet muutki Samuli Paulaharjun lapsenlapset, hän kävi ushein Jennyn tykönä. Jennystä tuli hänelle isoäiti ko muut isovanhiimet olthiin kuolheet.

Viimi vuosina Jenny oli melkkein sokkee, ja Marjut ja muut käythiin lukemassa hänele kirjoi.

–  Ko mie pääsin ylioppilaaksi, Jenny oli innossa ja hän kerkes ringata koulule ennen minnuu ja hän kysyi mitä karaktääriä mie olin saanu, Marjut Paulaharju muistelee.

Marjut muutti Helsinkhiin opiskelemhaan ja syksylä Jenny kuoli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marjut Paulaharju sannoo ette ko hän kirjoittaa kirjoi, hän halluu pittäät tarkan eron oman elämän ja tutkimuksen välilä.

– Ko mie kirjoitin Samulista, mie piđin tarkan huolen ette mie kirjoitan tutkiijana ja niin mie tehen kans nyt ko mie kirjoitan Jennystä, Marjut Paulaharju sannoo.

Se ei ole vielä päätetty kunka kirjan kustanethaan ja painethaan.