Uussii miljöömyrkkyi tullee koko aijan

Knølhvalskulpturen står utenfor Polaria og Norsk Polarsinstitutt i Tromsø. Den er ca syv meter lang – litt større enn en nyfødt knølhval. Kroppen er fulle av maritim søppel: treverk, bildekk, plastkuler, og halen er laget av taubiter. KUVAT: LIISA KOIVULEHTO

Ruijan äärimäiset rannat oon täynä plastikkiroskaa minkä ihmiset oon tuottanheet ja heittänheet luonthoon.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Kymmenen-viisitoista vuotta aikkaa näjimä ensimäiset kuvat Tyynenmeren albatrossiista jokka olthiin kuolheet siksi ko niitten vattat olhiin täynä plastikkiroskaa. Met kauhistumma siitä, mutta tääpänä tieđämä ette probleemi oon globaalinen.
Eninosa Pohjais-Norjan plastikkiroskasta tullee fiskuusta.
Roska tukkii elukoitten vattat ja plastikkiroskassa oon lisäksi myrkkyi. Ihmisille myrkyistä oon monenlaista suoraa haittaa, esimerkiksi ainheenvaihtumiselle minkä takia ihminen saattaa saađa diabeetteksen, liikapainoo ja muita vaivoi.

Golf-virta tuo muutaki ko lämppöö
Ruijassa iloithaan Golf-virrasta joka tuo lämmintä vettä kauvas pohjaiseen ja pittää haminat auki ympäri vuođen. Lämpimän veđen lisäksi tässä fiinissä virrassa huilaa kans kans roskaa ja myrkkyi.
– Pispärkki oon yksi eniten pillaantuneista paikoista arktisella alalla, tutkiija Heli Routti sannoo.
Hän työtelee Norjan polarinstitutissa missä hän tutkii miljöömyrkyitten ja ilmastonmuutoksen vaikutusta arktisissa elukoissa: jääkarfuissa, naaliissa, hylkheissä ja valhaissa.
Myrkyt tartuthaan kiini elukoitten rasvhaan.
– Kuolhaanko jääkarfuut sukupuuthoon?
– Ei se ole näkkyyvissä. Jääkarfui oon 19 eri populasuunii. Jokku populasuunit oon pienentynheet ko taas toiset oon lissäntynheet, Heli Routti muistelee.

Myrkyt oon rasvassa
Valhaista tutkithaan nyt sinivalasta ja sillivalasta.
Tutkiijat otethaan palasii elukoitten rasvasta ja analyseerathaan niitä. Siihen oon eri metodit.
– Valhaista otethaan tutkiimuspalanen niin ette ajethaan venheelä valhaan vierheen ja ammuthaan valhaan sölkärasvhaan pienelä harppunapyssylä nuoin pännän kokoinen hylsy minkä sisäle pröövipalanen jää. Jääkarfuut met nukutamma tutkimuksen aijaksi. Nukutuspiikin ammuthaan helikopterista. Tutkimus kestää nuoin tunnin aijan. Hylkheet otama kiini jäälä verkon avula.
Tutkituile jääkarfuile laitethaan kaulapanta missä oon mittariita ja satelliittilähätin.
– Pannan laitethaan tyhä naarhaile ko niilä oon soppeevampi kaula. Panta ei haittaa karfuuta. Saama paljon tärkkeetä tiettoo karfuitten elämästä. Se mittaa kans valon eli met näjemä milloin karfuu oon pesässä ja milloin se tullee ulos. Joskus lähätin mennee rikki tai heittää toimimasta mutta se saattaa toimiit pariki vuotta, Routti muistelee.

Hirmuinen probleemi
Yksi myrkkytyyppi oon palonestämisainheet.
– Net oon kemiallisesti saman näköiset ko hormoonit. Net tartuthaan niihiin molekyyliihiin mihiin hormoonit häytyis tarttuut ja sillä laila hormoonitten työ estyyt.
– Oonko se keksitty keino kunka net saađhaan pois?
– No ei ole, se se oonki! Niitä ei saa pois, net tyhä siirrythään esimerkisi äitinmaiđon kautta peniköihiin ja lapshiin. Myrkyt hajothaan hyvin hithaasti. Maksan entsyymit saatethaan hajoittaat jotaki muuta myrkyt jääđhään kuitenki kiertämhään verheen.
– Oonko se vaaralista syöđä hylkheen tai valhaan lihhaa?
– Hylkheen ja valhaan lihassa oon vähän rasvaa, eli niissä ei ole suhteelisen vähän myrkkyi mutta hylkheen ja valhaa rasvaa ja maksaa mie en kyllä söis, Heli Routti sannoo.

Miljöömyrkyt huomathiin jo 40 vuotta aikkaa
Opiskeluaikana Heli Routti tutki Öystämeren hylkheitä.
– Öystämeren hylkheissä oon 10-15 kerttaa suuremat myrkkymäärät ko mitä arktisella alalla, hän sannoo.
– Myrkyt huomathiin 1970-1980-luvula. Tutkiijat huomathiin ette merilinttui oli vähemän ko ennen ja ette munitten kuoret olthiin ohenttunheet. Het alethiin tutkimhaan ette mikä saattais olla syy tähään. Ja ko tutkithiin Öystämeren hylkeitä, se huomatthiin ette kaksi naarasta kolmesta olthiin steriilit ja ette hylkheilä oli huonot ja joskus väärin kasunheet luut.
– Met näjemä ette myrkkymäärät oon vähentynheet 1980-luvulta. Se oon siksi ette varsinki DDT:n ja PCB:n käyttö oon vähentynny. Mutta nyt oon enemän fluoriliitoksii. Tutkimusmetoodit oon kans kehittynheet ja met saatama mitata paremin ko ennen, Routti selvittää.
Ko sie googlaat netistä fluoriliitoksii – «fluoriyhdiste» tahi «fluoridi»- sielä löyttyy suomeksi 36 nimmee ja engelskaksi 204 nimmee! Niitä käytethään parantamhaan tavaran ominaisuuksii. Kemikaalit tartuthaan elukoihiin veđestä.

Kansainvälissii sopimuksii
Vuona 2001 mailman kansat olthiin kovola Tukholmassa missä het sovithiin ette het ei tuota, ei käytä eikä päästä luonthoon vaaralissii kemikaalii. Listala oon kymmenii vaaralissii kemikaalii. Monet niistä oon maapruukissa käytetyitä myrkkyi millä oon tapettu hyönteissii mikkä olis pilanheet viljan ja muun sađon, mutta sielä oon kans monenlaissii industrimyrkkyi.
Tukholman sopimus tuli voimhaan vuona 2004. Suurin osa mailman maista oon ratifiseerannu sen mutta Amerikka ei ole allekirjoittannu sitä.
FN ja EU oon kans tehnheet sopimuksii minkä meininki oon ette vaaralisten kemikaalitten valmistaminen ja käyttäminen vähentyis.
Tutkimustieto oon antanu meile synkkii visuuniita planeetan tulevaisuuđesta. Heli Routti meinaa ette tutkimuksella ja kansainvälisillä sopimuksila oon vaikutus.
– Tutkimuslaitokset lähätethään tiettoo eri maitten hallituksile. Ko näkkee ette hallitukset otethaan viestin vakavasti, kyllä se motiveeraa tekemhään tätä työtä, hän sannoo.

Pohjainen voitti
Heli Routti on helsinkiläinen, kotoisin Helsingin keskustasta.
– 20-vuotiaana mie huomasin ette Helsinki ei ollu minun paikka. Sielä oon liikaa ihmissii, hän muistelee.
Koulun jälkhiin hän oli vaihto-oppilaana Kanadan Quebecissä missä hän oppi franskan.
– Kunka sie Tromshaan tulit?
– Mie opiskelin Helsingin universiteetissä ja sain väitöskirjan valmhiiksi vuona 2003 mutta mie olin jo silloin aika paljon Tromssassa. Eniten mie tulin maisemitten takia! Jos tykkää vuorista ja luonosta ja jos kuitenki halluu ette kaupunki oon likelä niin tämä oon justhiinsa passeli paikka, soppeevan suuri ja pieni ja kuitenki kansainvälinen, Heli praamaa Tromssaa.
Opiskelijana ja vielä muutampi vuosi sen jälkhiin hän kävi paljon tutkimusreissuila. Hän saattoi olla pariki kuukautta vuođessa reissussa, eniten Pispärkissä. Vuona 2010 hän sai vakituisen viran Polarinstitutissa. Nyt hän käsittellee tutkimustietoi, tekkee raporttiita ja koordineeraa prosjektiita.

Sortteeraa, käytä uuđesti ja kuluta vähemän!
Mitä tavalinen ihminen saattaa tehđä roskan ja myrkkyjen lisääntymisen estämiseksi? Heli Routila oon tähään yksinkertainen neuvo:
– Osta vähemän, käytä tavaran uuđesti, älä heitä roskaa biilistä tien vartheen ja sortteeraa roskat!

 

Miksi meren roskaaminen oon probleemi?

Pohjaisissa merissä kohđatelhaan hirmuisen monnii produktiivissii ravintoviljoi mikkä oon sekä kalastuselinkeinon ette ainualaatuisen elläinlajitten määrän ja elämän perusta.
Arktisessa meressä huilaava roska pillaa varsinki merilintui jokka uiđhaan ja syöđhään aivan veđenpinnassa. Mutta roskaa oon meren ravintoviljain joka tasala, kaloissa, siniraakuissa ja isoissa merielläävissä niinko hylkheissä ja valhaissa.

Roskan syömisen seurauksena elukat nälythään, kärsithään ja kuolhaan. Erilaisissa plastikissa oon lisäksi erilaissii kemikaalii jokka vuođethaan ulos ja kuljethaan niihiin organismiihiin johoon plastiikki jouttuu.
Meren roskaantuminen oon yksi meiđän aijan suurimista uhkista miljööle. Varsinki plastikkiroska oon karttunu räjähtämällä siksi ko plastikkii tuotethaan ja käytethään enemän ja enemän. Plastikki oon iso probleemi siksi ko se ei mätäne vaan se pyssyy ja jää luonthoon aivan pieninä palasina, mikroplastikkina tai nanoplastikkina.

TaVaHa-roskavalas
Rannalta löytyneestä roskasta tehđyn valhaan nimi oon Tavaha. Nimi tullee ruijan kielestä ’ ta vare på havet’ – piđä merestä vaarin. Tavustalla oon ajatus ette met jokka käytämmä mertä auttaisimma kans ette meri säilyy elläävänä.

Tavaha oon tehty roskasta mitä oon löyđetty ja kerätty rannoilta Tromssan komuunissa Puhđas ranta -prosjektin aikana. Roska huilaa ranthaan sekä likeltä ette hyvinki kaukkaa. Globaalisesti eniten meriroskaa tullee tavalisilta ihmisiltä mutta Tromssan likelä suurimat roskaajat oon merielinkeinot niinko kalastus.
Mitä sie saatat tehdä?
Met kaikki olema henkkaavaiset merestä. Se anttaa meile ruokkaa ja oksygeenii ja met tykkäämä leikkiit meren paaruila sekä tutkiit meren pohjaa ja hieruaa.
Meri oon iso karboonipuođi joka taistelee ilmastonmuutosta vasthaan. Ko meri oon tervet, meiđän planeettaki pyssyy tervheenä.
Ko välitämmä merestä, välitämmä kans toinen toisista.
Reduseeraa plastikin käyttöö näilä konstiila:
1. Piđä kauppakassin aina matkassa.
2. Vie poteelit panttiautomaathiin.
3. Freistaa käyttäät vähemän pakkausplastikkii.
4. Käytä oikkeita veittii, kaffelii, kuppii ja lautassii.
5. Älä osta produktii missä oon mikroplastikkii.
(Kalttii: Nordic Ocean Watch. Käänös: LK)

 

– Roskat ei kuulu merheen!

Norjan polaari-institutin ja Polaria-sentterin eđessä seissoo Tromssan likirannoilta löytyneistä roskista tehty valasfiguuri. Sen oon tehny konstnääri Valentin Manz mutta sen tavustalla oon yksi suomalainenki.

Tuhanet turistit ja tromssalaiset nähđhään roskavalhaan tänä kesänä ja syksynä, siihen asti ko se oon pystössä. Valhaan vieressä oon plakaattii missä muistutethaan meitä meiđän miljöövasthuusta. Meitä pyyđethään muuttamhaan meiđän käyttäytymistä ja ottamhaan paremin vaarin luonnosta.
Luultavasti patsas oon pystössä kauvan. Se se oonki justhinsa plastikkiroskan probleemi: Plastikki ei hävvii luonnosta ja se kestää sađetta, tuulta, pakkasta ja aurinkoo.
Met heitämä merheen kahđeksan miljoonaa tonnii muoviroskaa joka vuosi.

Vahva oma motivasuuni
Valasprosjektin takana oon miljöökollektiivi Nordic Ocean Watch (NOW). Siinä oon mukana eriliikaisesti surffariita ja muitaki jokka haluthaan nauttiit merestä ja sen kaunheuđesta.
– Met halluuma auttaat mertä pysymhään puhthaana. Rantojen puhđistaminen oon yksi meiđän työmuoto. Piđämä myös esitelmii ja neuvoma, miljööekonomi Vilma Havas muistelee.
Kaikki oon vappaaehthoista työtä mistä ei tule maksoo.
– Kunka sie tähään aloit?
– Lukion jälkhiin mie asuin Australiassa missä mie kiinostuin surffaamisesta. Sielä oli kaunhiit rannat mutta pinnan alla näkyi hirmuisesti muoviroskaa. Mie kiinostuin ympäristöassiista silloin, Vilma Havas muistelee.
Havas asui Australiassa nelje ja puoli vuotta. Vuona 2011 hän tutustui mukavhaan norjalaisheen nuorheen mieheen ja muutti Uslhuun vuona 2012.
– Halusin jatkaat tätä työtä täälä ja menin opiskelemhaan Åshiin. Asiat alethiin rullaamhaan! Met huomasimma ette monet surffarit olthiin alkanheet ajattelemhaan samala tavala. Yksi avainhenkilö oli Simen Knudsen jolla oli paljon kontaktiita. Ihmiset innostuthiin ja lähđethiin isola joukola poimimhaan roskii lauvantaisin. Vuona 2015 perustimma NOW:n, Havas muistelee.
Hän asui Uslussa kolme vuotta. Mutta Uslussa oli huono surffaila.
– Met kävimä Stavangerissa, Portugalissa ja Lofooteila. Vuona 2016 met muutima Tromsshaan.

Levvee verkosto
TaVaHa-valasprosjekti oon NOW:n ensimäinen prosjekti mihiin oon saatu ulkopuolista rahhaa. Rahat tulthiin plastikin pyörttämisoorningin miljööprosjektista.
– Freistaama hankkiit rahoitusta uusiile prosjektiile mutta eninosa meiđän työtä oon jatkossaki vappaaehthoistyötä.
NOW oon verkosto: Ihmiset asuthaan missä tahansa, ei ole jäsenmaksoja ja kontaktin piđethään sosiaalisen meedian kautta. Epostii tullee paljon ja siiheen mennee paljon aikkaa.
– Kunka tähään voi liittyyt?
– Toimimalla! Monela oon ajatus siitä mitä hän halluu tehđä. Freistaama löyttäät toissii samanmielissii esimerkiksi Instragrammissa avainsanoila #tavaha eli #plukkanopp, Havas muistelee.

Arkipäivän vaikuttamista
– Mikä rooli NOW:lla oon?
– Merten ja rantoin pillaantuminen oon iso probleemi. Met neuvoma mitä met kaikki saatama tehđä. Sie saatat plukata roskii joka kerran ko sie olet rannala ja meiđän kautta sie saatat saađa kontaktin ja tiettoo missä esimerkiksi oon talkoot. Tämä oon arkipäivän vaikuttamista. Ilmaston lämpeneminen oon niin iso ja abstrakti assii, mutta roskii siivoomalla jokhainen saattaa olla oman arkipäivän sankari.
– Jos mie tieđän jonki rannan mikä häyttyy siivoot, niin mitä mie tehen?
– Sie häyđyt ensiksi tarkistaat kenen ranta se oon ja oonko se lupa plokata sielä roskii. Valtionmaila jokhainen saattaa kovota roskii joka paikassa. Toiseksi sie häyđyt selvittäät mihiin roskat vieđhään tai kuka hakkee net, Havas sannoo.
Tromssassa oon sopimus ette Remiks hakkee roskasäkit sieltä minne roskabiililä pääsee.

Roskalautta piian Barentsin mereleki?
Etelän merilä oon usseita roskalauttoi. Semmoinen saattaa kasuta pohjaisilleki merile. Vilma Havas halluu ette tästä otethaan ennen vaarin.
– Minula oon prosjekti missä mie tutkin droonin avula Tromssan likivesitten roskaantumista. Met saama tiettäät minne merivirrat kuljetethaan roskii eli missä roskat triivastuthaan. Ko roskii löyttyy, Tromssan universiteetin opiskelijoitten sukelusseuran sukeltajat käyđhään hakemassa net.

Hordalandissa oon jo tehty kartta mistä näkkee mille rannoile merivirrat tuođhaan roskaa. Rantojen siivoojile tämä oon iso apu. Piian tämmöissii karttoi tullee muuvaleki.