Per Posti (t.v.) er oldebarn etter den legendariske ishavsfareren Johan Petter Posti. Kjell-Gudmund Kjær har skrevet boka Ishavsfarerne 1859-1909 hvor det kryr av kvenske ishavsskippere. KUVA: LIISA KOIVULEHTO
.
– Hyvän litteratuurin teemoi oon elämä, kuolema, rakkaus ja meri. Tässä kirjassa oon viljasti kaikkee tätä, forleggeri Elisabeth Johansen praamasi Kjell-Gudmund Kjärin uutta kirjaa Ishavsfarerne 1859-1909 mikä tuli ulos syksylä. Kjär kirjoittaa jäämerenpyynistä ja -pyyttääjiistä.
– Mie huomasin ette kolme neljestä kippariista Hammerfestissä ja puolet Tromssan kippariista olthiin syntynheet Suomessa, Kjär muistelee.
Het oon käynheet esittelemässä kirjaa eri biblioteekiissa Pohjais-Ruijassa. Kuulijoitten joukossa oon aina kväänikippariitten jälkeläissii. Tromssassa oli esimerkiksi Posti-Petterin lapsenlapsenlapsi Per Posti, Johannes Persen Gurrhon eli Juha Kyrön jälkeläinen Walter Meyer Pedersen-Leijon sekä Matinlassitten jälkeläissii.
– Minun tippoldefaari oli se joka navigeerasi täin avula! Pedersen-Leijon tiettää.
Tromssan publikummin joukossa oli kans reederi Nissenin ja kenkäkauppias Näsvoldin perikuntaa. Näsvoldin isoäiji osti Perämeren hylkheennahkoi 1850-luvulaYykeänperän markkinoilta mihiin kainulaiset kauppamiehet olthiin net tuonheet. Hän parkitti nahat ja teki niistä merisaappphaita ja muita kenkäneuvoi.
– Sitte huomatthiin ette veres hylkheennahka oli parempi materiaali ko kuivattu. Samala lissääntyi traanin ja erilaisten nahka- ja sisnatuottheitten tarvet koko Europassa. Näitä saathiin hylkheestä ja mursuista sekä holkeriista, Kjell-G. Kjär muisteli.
– Tyhä muutampi kainulainen kippari omisti laivan, mutta reederit halutthin heitä kippariiksi sillä het olthiin hyvin sepät ja effektiiviset pyyttääjät.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
