(Illustrasjon: Wilfred Hildonen)

 

Kventing, nivå III og kvensk melodifestival. Ruijan Kaikus ledertekst for mars.

 

Våge å tenke stort

Kvenfolket scorer lavt på kravstor-barometeret. Kanskje vi burde sikte høyere? Klekke ut større planer? Sannheten seiler vår vei i form av en viss rapport i juni, like greit at vi på forhånd løfter noen store spørsmål.

Det har Ruijan Radio og Ruijan Kaiku gjort. I rekken av ting man som kven kan ønske seg, har vi valgt oss ut fire store. Som vi har presentert for en del folk og bedt dem si noe om. Om ti, femten år, er spørsmålet vårt, tror vi da at følgende er på plass:

Er det kvenske språket beskyttet på øverste nivå, nivå tre? Kan det kvenske kulturlivet se fram til årlig happening i form av egen melodifestival, kvensk Melodi Grand Prix? Når det gjelder politikk, har kvenene fått på plass sitt eget Kventing? Og til sist på det økonomiske feltet, har kvenene et samlet årlig budsjett på minst 200 millioner kroner?

Liten tvil om at vi har tenkt stort. For stort, vil noen si. Men da skal vi huske at forhold som i dag framstår som dagdrøm og utopi, kan være realitet og til dels selvfølgelighet i nokså nær framtid. Samefolkets rivende vekst og anerkjennelse i vår moderne tid er et fremragende eksempel på det.

Hva mener du som leser om våre fire store? Er 2035 for tidlig for etableringen av Kventinget? Har vi i 2035 tilstrekkelig med kvenske artister til å arrangere historiens første kvenske melodifestival? Pengene da, hvor mye bør egentlig en stor og landsomfattende nasjonal minoritet som kvenene ha å rutte med? Er 200 millioner for mye forlangt? For lite? Og språket, vil myndighetene innen 2035 ta på seg merarbeidet ved å gi kvensk den sterkeste beskyttelsen som finnes?

En annen sak som også kan nevnes, er urfolksstatus. Og kvensk i skolen. Kanskje har vi seks store, mye mulig enda flere. Er man først et folk, er det mye som skal på plass.

Vår anbefaling nå i de siste tre månedene før kommisjonsrapporten, er å våge å tenke stort på kvenenes vegne. Og formidle våre drømmer og krav videre til omverden, si dem høyt til myndighetene og til det norske folket.

Sånn at alle i det minste er enige om hvor den kvenske lista ligger.

 

Tohtiit ajatella isosti

Kväänikansa ei kokkoo paljon poengii vaativaisuusbaromeetterissä. Piian meilä pitäis olla sihti korkkeemalla? Synnytellä isomppii plaanoi? Tottuus löyttää meiđät yhđen vissin raportin haamussa juunikuussa, samala vaivala saatama jo nyt nostaat ylös muutamppii issoi kysymyksii.

Sen oonki Ruijan Raadio ja Ruijan Kaiku tehnheet. Siitä joukosta mitä kvääni saattaa toivoot, met olema valinheet nelje issoo assiita. Mitä olema esittänheet joukole ihmissii ja pyytänheet ette het sanottais jotaki niistä. Kymmenen, viiđentoista vuođen pörästä, se oon meiđän kysymys, luulemako ette silloin oon seuraavat assiit käynheet totheen:

Oonko kväänin kieli suojeltu kaikkiin korkkeemalla tasala, tasala kolme? Uskomako ette kväänin kulttuurielämässä oon vuotissii kulttuuritapattummii niinko oma melodiifestivaali, kväänin Melodi Grand Prix? Mitä tullee politikkhiin, oonko kväänit saanhet oman Kväänitingan? Ja vielä ökonoomisella alala, oonko kväänin vuotinen budsetti kuitenki 200 miljoonaa kruunuu?

Eppäilemättä met olema ajatelheet isosti. Liijan isosti, joku sanois. Mutta silloin met häyđymä muistaat ette assiit mikkä tääpänä näyttäävät ette oon päiväunistelluu ja utopiita, saattaavat olla totta ja vielä ittestänsä selvät likitulleevaisuuđessaki. Saamin kansan valtava kassuuminen ja tunnustus meiđän aikana oon erinomhainen esimerkki semmoisesta.

Mitä sie, meiđän lukkiija, ajattelet meiđän neljestä isosta kysymyksestä? Oonko vuosi 2035 liijan varhain ette met silloin saisima Kvääänitingan? Oonko meilä vuona 2025 nokko kvääniartistiita ette pystymä järjestämhään histoorian ensimäisen kväänin melodiifestivaalin? Kunkas sitte rahat, kunka paljon rahhaa pitäis suurela ja koko maan täkkäävällä kansalisela minoriteetilla olla omhaan meininkhiin. Oonko se liikkaa vaattiit 200 miljoonaa? Liijan vähän? Ja kieli, ottaavatko esivallat vuotheen 2035 päälensä sen liikatyön mitä kväänin. suojeleminen korkkeimalla tasala tarkoittais?

Vielä assii minkä saattaa mainita, oon alkukansastatus. Ja kvääni koulussa. Piian meilä oonki kuusi issoo assiita, ja saattaa olla ette niitä oon enämenki. Jos pitäis olla oma kansa, se se oon paljon mitä tarttee saađa totheen.

Met haastama väjen ette nyt ko oon kolme kuukautta aikkaa siihen ko kommisuunin raportin pitäis olla valmis, se tohtis ajatella issoi kvääniajatuksii. Ja muistela meiđän unistelusta ja vaatimuksista muileki, puhhuut niistä kovala äänelä esivalloile ja Norjan kansale.

Niin ette kaikki vähittäin oon sammaa mieltä siitä minkälainen kväänin lista meilä oon olemassa.

 

Illustrasjon: Wilfred Hildonen