Kuva: Wikipedia
Jussi Malminen
Ruotsalaisen Olaus Magnuksen kuuluisa kartta painettiin Venetsiassa vuonna 1539.
1500-luvun Euroopassa kaukaisesta Pohjolasta tiedettiin vain vähän. Ehdoton auktoriteetti maantieteessä oli yhä Ptolemaioksen laatima, kahdeksan nidettä sisältänyt Geographia, jonka otaksutaan valmistuneen vuoden 160 paikkeilla. Geographia julkaistiin latinan kielelle käännettynä vasta v. 1409.
Teoksen sisältämät alkuperäiset kartat eivät ole säilyneet, mutta sen bysanttilaiset kopiot sisälsivät erilliskarttoja, silloisen maailman keskeisistä alueista, sekä maailmankartan, jossa Pohjoismaat erottuvat vain vaikeasti tunnistettavana alueena. Puutteistaan huolimatta Ptolemaioksen kartat merkitsivät huikeaa askelta maailman hahmottamisessa ja kartoittamises-sa.
Katolinen kirkonmies
Olaus Magnus Gothus oli ruotsalainen oppinut, kartografi, kirjailija ja kirkonmies, joka syntyi vuonna 1490. Opiskeltuaan Saksassa seitsemän vuotta, hän valmistui maisteriksi ja palasi synnyinmaahansa Ruotsiin vuonna 1517.
Vuosina 1518-1519 hän kiersi Skandinavian pohjoisimpia alueita, myyden aneita ja keräten kirkolle veroja ja lahjoituksia. Hän laati kokemuksistaan ja havainnoistaan tarkat muistiinpanot, joita hyödynsi myöhemmin karttahankkeessaan.
Kuva: Wikipedia
Kustaa Vaasan tultua Ruotsin kuninkaaksi 1523, yhteydet katoliseen kirkkoon katkesivat. Kun Olaus Magnus ei luopunut uskostaan, hänet erotettiin virastaan. Omaisuus takavarikoitiin ja hänet karkotettiin maasta. Hän asui ensin Danzingissa, josta muutti Venetsiaan ja sieltä myöhemmin Roomaan, jossa toimi Pyhän Birgitan talon esimiehenä.
Huolellinen perustyö
Danzingiin asettunut Olaus Magnus ryhtyi suunnittelemaan Pohjois-Euroopasta uutta karttaa 1527, joka korjaisi Ptolemaioksen kartan vanhentuneet tiedot ja tarjoaisi uutta ja monipuolisempaa tietoa hänen synnyinseuduistaan.
Hän perehtyi antiikin, keskiajan ja uuden ajan maantieteellisiin julkaisuihin ja tutustui aiemmin tehtyihin karttoihin, merikortteihin, purjehdusoppaisiin ja matkakuvauksiin, sekä tutkimusmatkoihin liittyvään kirjallisuuteen.
Olaus Magnus oli yhteydessä tiedemiehiin ja merenkulkijoihin, sekä pohjoisessa asuviin alueen asiantuntijoihin, joista tärkein oli Norjan, Islannin ja Grönlannin oloihin perehtynyt Trondheimin piispa Erik Walkendorff.
Hankkimiensa perusteellisten tietojen avulla Olaus Magnus onnistui laatimaan tuon ajan korkeatasoisimman kartan, josta tuli esikuva kartanpiirtäjille seuraavaksi sadaksi vuodeksi.
Kuin taideteos
Carta Marina kuvasi kansojen tapoja ja heidän uskomuksiaan, sekä arktista luontoa, luonnonvarojen runsautta ja lajien rikkautta. Kartta on kuin taideteos, se on tulvillaan herkullisia yksityiskohtia ihmisistä, elämästä ja elinkeinoista, pohjolan arktisissa olosuhteissa.
Kartan painoi Giovanni Tomasso Venetsiassa 1539. Sen paino-originaalit kaiverrettiin yhdeksälle puiselle laatalle. Alkuperäisen kartan koko oli 125 x 170 cm. Tämän upean kartan nimi on hieman harhaanjohtava, sillä sitä ei ollut tarkoitettu purjehdukseen.
Opasvihkossa lisätietoja
Carta Marinaan kuului 32-sivuinen kuvitettu vihko, jonka sivuilla opastetaan ”jokaista hurskasta lukijaa” käyttämään hyväkseen kartan monipuolista kuviin perustuvaa informaatiota, ja kirjaimiin perustuvaa koordinaatistoa.
”Kartta ja kuvaus Pohjoisista maista ja meristä, ja siellä olevista ihmeellisistä asioista on erittäin huolellisesti tehty Herran vuonna 1539 Venetsiassa, kunnioitettavimman herra Hie-ronimo Quirinon, Venetsian patriarkan, anteliaalla avulla. Karttaa myydään Thomas de Ru-bisin liikkeessä Venetsiassa, Rialto- sillan lähellä”, tiedotettiin selitysvihkosen sivuilla.
Carta Marinaan Olaus Magnus tallensi tiedon myös Bjarmiasta, kadonneesta kansasta, joka puhui jotain suomea muistuttavaa kieltä, ja jotka kävivät kauppaa Intiassa ja Persiassa asti. Bjarmien asuinseudut löytyvät Carta Marinan koilliskulmasta. Selityskirjasen mukaan vyöhykkeellä C, oli kolme suurta maata: Lapponia, Scricfinia ja Bjarmia.
Bjarmit katosivat lähes tyystin aikakirjoista 1100- luvun loppuun mennessä. Eikä vieläkään tiedetä, keitä bjarmit tarkkaan ottaen olivat.
Yksi alkuperäiskappale Suomessa
Carta Marinasta on valmistettu lukuisia erikokoisia, mustavalkoisia ja väritettyjä kopioita. Nykypäiviin asti on säilynyt vain muutama alkuperäinen kartta, joista yksi on Suomen Kansallisarkistossa A.E. Nordenskiöldin ainutlaatuisessa ja upeassa historiallisten karttojen kokoelmassa, johon kuuluu tuhansia karttoja, niteitä ja käsikirjoituksia.
Olaus Magnus kuoli Roomassa 1.8.1557, ja hänet on haudattu Rooman keskustan liepeillä sijaitsevaan, Santa Maria dell`Anima kirkkoon.
