Vanhassa vara parempi

.

Tromssalainen pariskunta tarvitti nikkariita vanhaan navetan restaureeraamisheen. Seve Byggin suomalais-eestiläinen nikkaritiimi otti pestin.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Se oon harvinaista nähdä suomalaissii näilä seuđuila. Paikka oon 1960-luvula hyljätyssä kylässä huonon tien päässä.
– Meille näytettiin valokuvia tästä työmaasta ja se oli niin hauskan näköinen paikka että piti tulla katsomaan, Ville Jäntti sannoo.
Työmaan alapuolella (!) lenttää justhiinsa merikokko. Likheiset rintheet ja pahđat oon kokkoin pesimispaikkoi. Kokkoi työmiehet ei ole kerinheet kattelemhaan mutta Jäntti toivoo ette hän vielä näkis springareita eli valkonokkadelfiiniitä mitkä uiđhaan näilä vesilä.
Jäntin viimeaikainen vakituinen työmaa Tromssassa – uusi vanhusten sentteri Otium, mitä oon rakennettu pari vuotta –  ei ollu vielä aukaistu fellesfeeriän jälkhiin eli se sopi hyvin hänen aikataulhuun.
– Tämähän on vähän niinko loman jatketta, hän meinaa.
Hänelä oon työkaveriina oululainen Konsta Kivimaa ja pärnulainen Indrek Oja.

Auttii kylä heräsi elämhään
Työmaa sijaitsee Bergin kylässä Dyryöyn saarela Tromssan läänin eteläosassa. Maisemat oon erikoiset. Talo oon korkkeela mäjelä. Sieltä näkkee kauvas: Eteläöystässä Vågsfjordin takana näkyy Andörja ja Hinnöya ja vestassa Senja.
Arvid Hanssenin kirjan «Søsken på Guds jord» jälkhiin tehđyn filmin filmathiin tässä kylässä 1980-luvun alussa.

Kylän kolme talloo oon olheet auttiit liki 50 vuotta. Talot olthiin alkanheet pahasti pillaintumhaan mutta nuoin 10 vuotta aikkaa yksi pariskunta Sörreisasta osti kaikkiin suuriman talon  ja alkoi kunnostamhaan sitä vappaa-aijan asumahuonheeksi. Tromssalainen pariskunta Marit Aure ja Svein Bergvik ostethiin toisen vanhaan talon vuona 2013 ja viimi vuona viiminenki Bergin kylän vanhaa talo sai uuđet omistajat ja uuđen elämän.
Aure ja Bergvik oon restaureeranheet talloo siitä lähtiin. Tänä vuona het saathiin Tromssan fylkinkomuunin ”Redningsplanken” – oorningista 20 000 kruunuu navetan restaureeraamisheen.

Skal sikre bygget
– Halve fjøstaket var borte. I første omgang ønsker vi å sikre bygget slik at den ikke skal forfalle mer, forteller Marit Aure og Svein Bergvik fra Tromsø.
De begynte å restaurere huset i 2014, og i år tok de tak i fjøset. Til dette fikk de midler fra «Redningsplanken» som er en ordning Troms fylkeskommune har for å berge verneverdig bygninger i påvente av mer permanente tiltak.
At de fikk finske snekkere til gjøre jobben var egentlig ikke så rart.
– Vi er naboer til Seppo og Seija Sahlström i Seve Bygg i Tromsø, så det var naturlig å spørre dem først. Vi er glade for at vi fikk snekkere, fordi det er slett ikke alle som kunne tenke seg å komme hit. Og at de vet hvordan gamle hus er konstruert, sier Aure.
Hun trodde at snekkerne ville rekke å sette opp noen bjelker i år. Nå ser det ut at hele bygget blir tettet før snekkergjengen gir seg. Aure og Steinvik har måttet bestille mer material i flere omganger.

– De jobber i et rasende tempo! Fra morgen til kveld, bare avbrutt av spisepauser. De jobber til klokka 21, så tar de en kald pils og legger seg. Ingen utskeielser, dette er veldig systematisk! forteller Svein Bergvik fornøyd.

– Kaikki kuivuu kyllä
Myrsky vei navetasta katon ja merenpuolen seinänki muutama talvi aikkaa. Lumi ja vesi oon pääsheet vaphaasti sisäle ja seinät, laattii ja monet orret oon alkanheet lahoamhaan. Nikkarijoukko oon purkanu pois pahimat lahopuut, mutta Marit ja Svein haluthaan säilyttäät mahđolisimman paljon vanhaa materiaalii.
– Ko tet saatte katon paikale ja ikkunareijät peitethään, niin kuivuuko tämä sitte?
Jäntti näyttää märkää seinähirttä ja kraappii taltala pois lahhoo puuta.
– Kaikkihan kuivuu kyllä. Mutta tuossa palkissa on kyllä äkäsen näköstä sientä, hän näyttää ortta missä oon oranssinfärissii prikkui.
– Se on kiinni siitä kuinka paljon he jaksavat rapsuttaa pois vanhoja pintoja ja vaihtaa uutta tilalle, Jäntti toteaa.

Jokhainen omissa ruvissa
Jäntti oon ollu Seve-Byggissä jo kymmenen vuotta. Hän tullee Espoosta. Hän tykkää näistä  maisemista ja oon siksi triivastunnu. Mutta ruijalaisten ruvasta hän ei aina perusta.
– Kerran ko olin tekemässä hyttää yhelle miehelle Bodön lähelä niin yksi mummo keitti meille kalaa. Mie pelkäsin että se oli turskaa  – sitä mie en saa alas – mutta onneksi se oli pallasta!
– Kuka teillä laittaa ruvan?
– Jokainen laitetaan itse ruuat, varmuuen vuoksi. Se oon turvallisempaa, Jäntti sannoo ja naureskellee.
Talo oon pieni ja keittiö oon pieni. Sielä oon kuitenki dyssi ja kaikile omat huonheet, ja ilmatki oon olheet hyvät.
– Kunka kauvoin tämä työmaa jatkuu?
– Se jatkuu siihen saakka että se on valmis!